sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mestaripiirros on syntynyt!

"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään Heräs aikaisin, otti kynän käteen Rupes siinä piirtämään.
Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo Piirtäjä ei kaivannut. Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut.
Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan. Muodon jumalaisen sait. Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait.
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vain Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan."


Kauan toivottu ja hartaasti odotettu Mestaripiirroksemme syntyi maailmaan keskiviikkona rv 38+4. Eilen kotiuduttiin ja nyt parannellaan toisen äidin synnytyshaavoja ja opetellaan eloa viiden naisen perheenä (kissamme edustavat myös naissukupuolta). Kaikki valtakunnassa on juuri nyt enemmän kuin hyvin. :)


Anni + neljän päivän ikäinen Pieni


torstai 20. heinäkuuta 2017

Vauvasuihkuja, ylimääräistä ultraa ja turvakaukalopohdintaa!

Heiiii pitkästä aikaa! Täällä mennään jo raskausviikolla 37. Raskauden loppu häämöttää ja synnytys lähestyy. Pikkuisen on alkanut jännittämään miten kaikki menee, mutta suurta synnytyspelkoa ei onneksi ole päällä. Virallisella äippälomalla olen ollut nyt melkein 2 viikkoa. Vaimo lomaili kanssani pari viikkoa kesäkuussa, meni välissä hetkeksi töihin ja lomailee uudestaan ensi viikosta lähtien. Ehkä lapsen syntymään asti - tai joutuu palaamaan pieneksi pätkäksi töihin ennen isyyslomaa, mikäli bebe viihtyy kohdussa yli lasketun ajan. Jänniä aikoja!

Olo on ollut vaihteleva. Uusia kremppoja ilmenee lähes koko ajan, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Tosin olo on jokseenkin saamaton; se on koskenut myös tähään blogiin kirjoittamista. Yöt on sujuneet viime aikoina yllättävänkin hyvin, vaikkakin vessataukoja on yhä noin kerran tunnissa.

Muutama viikko sitten sain ihanat Baby Showerit ystäviltäni! Kärsimättömänä sieluna olin jo hetken ehtinyt panikoimaan, saankohan suihkuja ollenkaan. Kukaan ei ollut varannut mitään "epäilyttävää" kalenteriini ja vaimokin näytteli hienosti juonessa mukana kun kyselin, että olikohan hänelle vihjattu vauvasuihkuista lain. Se oli sunnuntaipäivä, kun yhtäkkiä ystävät olikin vaippakakun ja herkkujen kanssa ovella. Ja oli kyllä rentoa hyvää meininkiä. Pisimmillään yksi ystäväni viihtyi juhlissa jopa 7 tuntia! (Tähän olisin halunnut muutamia kuvia juhlista, mutta valitettavasti blogini  ei näytä enää tekevän yhteistyötä puhelimeni kuvien kanssa. Katsotaan saanko kuvia myöhemmin mukaan!)

Tällä viikolla jouduin käymään myös synnytysosastolla näytillä tosi polttavan, pari tuntia kestäneen vatsakivun vuoksi. Pääsin käyrille, jossa vauvan syke yms. oli onneksi täysin kunnossa. Pääsin myös lääkärin tarkastukseen, jossa lääkäri totesi kohdunduun pehmenneen,, mutta muuten paikkojen olevan vielä kiinni. No sitten päästiinkiin jännittävään osuuteen! Lääkäri sanoi ultraavansa ja tarkistavansa kaiken olevan pikkuisella ok. Hän kysyi heti alkuun, että tiedämmekö sukupuolen. Ja mehän emme tiedä. Ja hän kysyi, että halutaanko tietää, jos vauva näyttää. Ja tämä tilanne! Kihisin halusta sanoa että "jooooooo! Kerrokerrokerro!", mutta samalla tuntui siltä, että a) tähän asti on menty tietämättä ja nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja b) puolisoni ei ollut paikalla, joten tuntui väärältä ottaa tieto vastaan hänen olematta läsnä. Hammasta purren sain siis sanotuksi: "pidetään yllätyksenä!". Oi voi. Onneksi tärkein oli kunnossa, eli bebellä kaikki hyvin! Painoarvioksi saimme hienan alle 3000g ja mennään kuulemma aivan 0-käyrillä eli keskivertokoossa vauvan koon suhteen. Meillä olisi vielä ensi viikolla jo aiemmin varattu paino- ja synnytystapa-arvio, johon menemme yhdessä, joten saa nähdä kuinka käy sukupuolen selvittämisen suhteen sillä kertaa.. 😬😀

Lopuksi vielä pohdintaa vauvan turvakaukaloista! Meillä oli siis sellainen tilanne, että me oltiin sovittu jo monta kuukautta sitten, että saadaan vauvan turvakaukalo kaverilta, jonka lapselle se jää pieneksi. Tilanne on kuitenkin ollut jännittävä, koska heidän lapsi on hieman keskivertoa pienempi ja nyt siis kävikin niin, että kaukalo sopii hänelle yhä ja me tarvitaan meidän tulokkaalle oma mahdollisimman pian. Eli ei kun uutena shoppaamaan! Nyt onkin haussa hyvä, mutta suhteellisen edullinen vauvan turvakaukalo. Tällä hetkellä harkinnassa erityisesti Brio Primo tai Britax Römer Primo isofix-telakalla. Mielellään saa vinkata hyviä ja huonoja kokemuksia (niin näistä kuin muistakin). Voi olla että jo huomenna lähtee tilaukseen, että ehtisi ajoissa perille. Tässä kun vauva voi päättää tulla ihan milloin vaan! 😮☺️

Ihanaa heinäkuuta kaikille!


Anni + Pieni (rv 36+5)


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin!

Tänään on ensimmäinen virallinen lomapäiväni. Lomailen kolmisen viikkoa, jonka jälkeen alkaa suoraan äitiysloma. Aika ihanaa. Vaikkakaan mieli ei meinaa vielä tajutakaan todeksi, että ainakaan yli vuoteen ei en ole töissätöissä. Että tänä kesänä saan nauttia pitkästä kesälomasta. Ja toisin kuin kaikki luulee, mä tosiaan odotan lämmintä, kuumaa kesää. Olen aina ollut lämmön rakastaja, ja silläkin uhalla että joudun katumaan elokuun alussa sanomisiani, niin kesä ja helteet, bring it on! :)

Viikonloppuna tehtiin pieni päivän lomareissu Ruotsin puolelle, ja sieltä löytyikin muutama ihana uusi vaatekappale elokuiselle tulokkaalle. Alet oli kivasti jo alkaneet! Reissu oli mukava, tosin huomasi kyllä jo hyvin, ettei kunto meinaa enää kestää monen tunnin kävelyä ja pitkää päiväreissua. Välillä piti käydä kastelemassa jalat kylmällä vedellä - ja ihme kyllä, se auttoi yllättävän paljon jaksamaan taas.

Tällaisia ihanuuksia tarttui reissusta mukaan.


Tää oli aivan mun suokkari, kuin suloinen! <3

Olipa hää tyttö tai poika, hän saa päällensä sekä
Supermiestä että Star Warsia. Erityisesti vaimoni
fanittaa  kumpaakin. :)


Lastenhuone alkaa olemaan kunnossa, lukuun ottamatta pieniä hankintoja, joita sinne vielä on tehtävä. Tänään tosin ostettiin jo myös pieni paketti pikkuruisia muumivaippoja ja vauvan hoitoöljyä. Vaatteitakin rupee olemaan aivan riittämiin, uskon että nykyisillä pärjätään jo hyvin pitkälle ja todennäköisesti niitä on lahjoina tulossa vielä jonkun verran lisää vauvan synnyttyä.

Olo on ollut kohtuullisen hyvä. Selkä vähän kipuilee ja vatsan toiminta on mitä on, muuten kaikki kunnossa. Aivot alkaa olemaan vähän mössöä ja muisti pätkii, mutta tämä kaikki kuulemma vain pahenee lapsen synnyttyä. ;) Himoja on tullut näin loppuraskaudesta: klassiset jääpalat, joita rouskuttaa! Myös muu rouskutettava maistuu (liittynee myös alhaiseen hemoglobiiniin, kaikki mikä tuntuu vähän pikkukiviltä suussa on erityisen hyvää ;) ). Juustoriisikakkuja on myös mennyt jo muutaman kuukauden ajan useampi päivässä.

Tämäkin paita tarttui mukaan H&M:n
äippäosastolta. Kuva otettu tänään
raskausviikolla 33.


Tällaista lyhykäisyydessään tänne. (Mökki)juhannus lähenee ja lupaavat vielä toistaiseksi aika viileätä juhannussäätä. Tänään oli arvio muuttunut jo pari astetta lämpimämmäksi, toivottavasti nousisi vielä pari astetta lisää.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille ja aurinkoa!


Anni + Pieni (rv 32+2)



lauantai 27. toukokuuta 2017

Kolmosella alkava rv!

Heipähei pitkästä aikaa!

Luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on ollut sekä kiireitä että paljon väsymystä, jotta olisi saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kaikki kuitenkin hyvin täällä, tänään käynnistyi rv 30, hurjaa! Enää kolme viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän muutaman viikon kesälomaa ennen virallisen äippäloman alkua. Töitä on tosin vielä hurjasti ja koitankin tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja töiden kunnialliseen asteeseen loppuun saattamisen kanssa. Työni on hyvin itsenäistä, eikä siis sellaista josta toinen voisi ottaa ihan suoraan liikkeestä koppia. Varsinkaan koska sijainen ei ole ihan vielä monien byrokraattisten koukeroiden vuoksi voitu valita. Tämä tapahtunee kuitenkin onneksi pian!

Vauva on aktiivinen ja yhä useammin hyvän asennon löytyminen vaikkapa makoillen alkaa olla hankalaa. Pieniä kremppoja tulee ja menee. Hemoglobiini on tippunut alle sataan, mikä on vaikuttanut yleiskuntoon ja väsymystilaan aikalailla. Lisäksi onnistuin saamaan raskausajan diabetes -tuomion, mistä en ole järin onnellinen. Paastoarvo oli vain vähän koholla (rv 28), mutta se riitti diagnoosiin. Nyt olen mittaillutkin arvoja kotosalla. Se hyvä puoli tässä tosin on, että radin myötä on joutunut miettimään vähän enemmän syömisiään. Tunnustan, että itsekuri ei ole ollut yhtä kova kuin ennen raskautta.

Mitään järisyttävän vakavaa vaivaa ei ole kuitenkaan onneksi ollut. Tietääkseni ainakaan en ole kokenut suurempia harkkasuppareita tai vastaavia. Muutamana päivänä, kun meno on ollut tosi kova, kävellessä vatsaan on vähän sattunut, tai ennemminkin vatsassa on ollut painontunnetta. Silloin on pitänyt vähän hidastaa ja ottaa iisimmin. Onnellinen olen, että näin pitkällä jo mennään! 11 viikkoa laskettuun aikaan. Ja toisin kuin kaikki uumoilevat, minä toivon lämmintä kesää! :D Olen Kesänlapsi isolla koolla ja nautin auringossa paistattelusta. Tiedostan toki senkin, että mieli hellekesästä saattaa vielä muuttua mitä tukalammaksi olo tulee.. ;)

Silti, ihanaa, kuumaa ja nautinnollista kesää kaikille!


Anni ja Pieni (rv 29+0)

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Yllätyksiä rakastava veitikka!

Hei kaikki! Perjantaissa mennään ja viikonloppu on aivan nurkan takana, ihanaa.

Tänään meillä oli myös paaaaljon odotettu rakenneultra, onneksi heti aamusta klo 8. Yö tuli nukuttua hieman levottomasti, vaikka mielestäni en stressannutkaan aivan hirmuisesti. Suhteellisen ajoissa päästiin tutkimushuoneeseen sisään ja lyhyen olotilakyselyn jälkeen tositoimiin. Vauva ja vilkas syke löytyivät nopeasti. Mainitsin heti alkuun, että rakenteet ovat pääasia, mutta mielellämme kuulisimme myös sukupuolen mikäli kaveri sen meille näyttää. Ja mielellään ottaisimme kotiin kivan kuvakollaasin pienokaisesta.

Kätilö ultrasi huolella kaikki rakenteet - ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin! Huh mikä ihana uutinen.
Tämä oli tietenkin ultran ehdoton pääasia. Sitten koetettiin kurkkia pienen jalkoväliin -  ei onnistunut. Hän istui jalkojensa päällä pitäen haarat visusti kiinni, ei mitään toivoa minkäänlaisen sukupuoliarvion saamisesta, vaikka muutamaan otteeseen kokeiltiin. Hän haluaa siis selkeästi yllättää meidät loppukesästä! Itsehän olen palanut halusta tietää sukupuoli jo useita viikkoja; olen itsekin yllättynyt kuinka paljon olen halunnut asian etukäteen tietää. No toisaalta, olen kyllä aika kärsimätön "kaikkimulleheti" -luonne. Mutta koska jouduimme odottamaan kolme vuotta jo plussaa testiin, kai mä jaksan vielä nelisen kuukautta odotella myös vauvan sukupuolta. Jollemme sitten päädy yksityiselle ultavierailulle tässä jossain vaiheessa ennen laskettua aikaa.

Vaimoni oli kyllä aika iloinen siitä, ettei sukupuolta saatu selville. Hän oli meistä kahdesta se, joka myös pohti ihan raskauden alussa, josko antaisimme vauvan yllättää meidät synnytyssalissa. Myös hän olisi kuitenkin ollut valmis kuulemaan sukupuolen - mutta on myös tyytyväinen näin. Ja erityisen tyytyväinen hän on, koska minä joudun kaikkimulleheti-tyyppinä hyväksymään tämän ja malttamaan mieleni asian suhteen. :)

Ja mitä kuvakollaasiin tulee?

Ei saatu juurikaan hyviä kuvia. Veitikka oli jälleen hyvin hyvin eläväinen eikä piitannut lainkaan siitä, että häntä koetettiin ikuistaa filmille. Meidän äitiyspolille on kuitenkin käsittääkseni aika hiljattain hankittu 4D, joten yksi vähän selkeämpi kasvokuva saatiin mukaan (kuvia kaikkiaan niukat kolme), tosin siinäkin on pienen kädet hieman naaman edessä ja ihan täysin selkeä ei ole sekään.

Mutta kaikki on vallan mainiosti, koska pikkuinen kasvaa ja voi hyvin! Hän on jo 377 grammaa painava pikku veitikka! Potkiikin jo aika kovasti, vaikka istukkani on edessä potkuja vähän vaimentamassa. Maanantaina sain ihan kunnon isot mojot työreissullani hotellihuoneessa maatessani. Huomenna käynnistyy raskausviikko 22, hurjaa miten aika menee.

Nyt viikonlopun viettoon! Mitä suunnitelmia teillä hyvät lukijat on parille seuraavalle päivälle?



Anni ja Pieni (rv 20+6)

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Lääkärineuvola ja nopea vilaus ultralla!


Tänään meillä oli ensimmäinen lääkärineuvola. Niin kuin aiemmin kerroinkin, viime viikon neuvolakäynnillä meidän beben sydänäänet oli hieman vaikeamman mutkan takana ja niitä piti aikalailla etsiä - lopulta ne kuultiinkiin aina hetki kerrallaan kunnes vauva käännähti taas uudelle kärrynpyörälle. Tänään ei ollut kauheasti sen helpompaa. Täytyy sanoa että tuskanhiki oli lähellä, kun lääkäri seilasi dopplerilla vatsanseutua ja juuri mitään ääniä ei kuulunut! Lääkäri oli myös jokseenkin hätäinen ja sanoikin aika pian etsimisen jälkeen, että tarkistetaan ultralla. Tämä oli positiivinen yllätys (kaikesta pelosta huolimatta kun ääniä ei saatu kuuluviin), koska meidän paikkakunnalla ei yleensä ultrata muuta kuin np- ja rakenneultrassa. Normaalilla neuvolakäynneillä tai lääkärineuvolakäynneillä ei ultrailla, ellei erityistä syytä siihen ole. 

Mikä ihana helpotus kun liikehtiä vauva ja syke saatiin näkyville!
Ultraus oli äärimmäisen lyhyt, tarkistettiin vain että kaikki on kunnossa. Mutta ihanaa oli nähdä pieni pitkästä aikaa! Vaimon kanssa hämmästeltiinkin, kuinka paljon hän olikaan kasvanut viime ultrakerrasta, hyvä jos ruudulle mahtui!  ;) Vielä 2,5 viikkoa rakenneultraan, jaksaa jaksaa! Mutta helpottunut, onnellinen olen tästä hyvin pikaisestakin katsauksesta vauvaan ja vauvan yksiöön. Jatkahan kasvamista ja kehittymistä rakas pieni! <3



Pieni katselmus vauvavatsaan rv 18+2.

Anni ja Pieni (rv 18+3)

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Finally it's THE ÄITIYSPAKKAUSday!

Uusi äitiyspakkaus on julkaistu ja se on NIIN hieno! Tykkään ihan tosi kovasti. Ehdoton suosikkini on sateenkaaribody ja -potkari. Myös kelta- ja vihreäraitabodyt on ihanat, samoin kuin haalari ja makuupussi. Tykkään kyllä koko setistä ja olen iloinen, että hyvin suurella todennäköisyydellä tulemme tämän vuoden 2017 äitiyspakkauksen saamaan! <3

Mitä mieltä te muut olette, onko tämän vuoden pakkaus mieleinen? :)



Kuva lainattu Kela-Kertun Facebook-sivulta.
                                            

Anni ja Pieni (rv 17+3)