Last time baby, last time

Tänään uusi siimahäntäjoukkio lähti matkaan. Siimahäntien määrä oli aikaisempaa huomattavasti vähäisempi, mutta niinhän se on, että se yksi oikea riittää. Sosiaalisessa mediassa on liikkunut mahtava kuva, jossa iso siittiömäärä matkustaa kohti määränpäätänsä, ja yhdellä heistä on kimppu punaisia ruusuja kädessään. Toivottavasti meilläkin olisi mukana se ruusullinen kaveri. :)

Tässä kierrossa toivomme äärettömän paljon, yrittäen kuitenkin olla toivomatta liikoja.

Otamme sen mikä tulee. Kahden viikon päästä siellä testissä on joko yksi viiva tai kaksi viivaa. Kaksi vaihtoehtoa.

Lopputulos ei ole meidän käsissämme.

Toivoa

"Jotta pienet purot voisivat

muodostaa mahtavana virtaavan joen,

on niiden ensin löydettävä tiensä 

yhteiseen uomaan."

-Positiivareiden viikon ajatus

Voi toivon niin kovin, että tällä viikolla he kohtaavat, munasolu ja siittiö. Jotta uusi hieno puro pääsisi virtaamaan. Jotta uusi elämä voisi alkaa.

Surunaama

Viideskään inseminaatio ei siis tuottanut plussaa. Nyt ei voi syyttää edes negatiivista ajattelua, koska suhtauduin hyvin positiivisesti inssin onnistumiseen, alusta lähtien. Puolisonikin sanoi testiä edeltävänä iltana, että uskoo siihen, että nyt me onnistumme. Oireita oli. Ei täysin varmoja, mutta hyvin lupaavia. Ehkä lupaavimpia kuin koskaan aiemmilla kierroillani. 

Harmittaa aivan valtavasti. Eilinen meni hyvin pitkälti itkua vääntäessä. Miksi tämä onkaan näin vaikeaa?

Ehkä eniten harmittaa taas kun miettii kaikkia niitä, joille lapsi putkahtaa vahingossa, ja jotka ei lasta arvosta, vaan vetävät esim. viinaa minkä kerkeävät. Harmittaa myös vähän se, että monille lapsi tulee ihan heti, vaikka eihän se ole meiltä pois. Harmittaa, että monille heteroperheille tämä kaikki on aivan ilmaista. Toki tiedän myös ettei se kaikille heillekään sitä ole. Ja tiedän myös useita pareja, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, jotka toivovat lasta aivan äärimmäisen paljon, mutta joiden toive kaipaa vielä täyttymystä. Emme ole yksin tilanteessa, ja käytännössähän olemme yrittäneet vasta hieman yli puoli vuotta. Silti olisi niin ihanaa, kuin silloinkin, kun ei ole hoidoissa, raskautuminen olisi mahdollista. Naispareilla tai itsellisillä naisilla näin ei tietenkään valitettavasti ole. Meillä ei ole mahdollisuutta ajatteluun "tulee sitten kuin on tullakseen". Tai on, mutta kalliilla hinnalla, jolloin stressitasoa on ainakin lähes mahdotonta pitää ihan siellä nollilla.

Me yritetään vielä kerran inseminaatiolla. Jatketaan joko perään tai pidetään pieni tauko. Emme ole vielä aivan varmoja. Kuukautiseni eivät ole vielä alkaneet, saa myös nähdä miten kauan luget pitää niitä loitolla. Jos seuraava inssi ei onnistu, on luvassa pidempi tauko. Meidän taloudellisessa tilanteessa on enää yksi inssinmentävä oviaukko. Ja henkisestikin tauko varmasti tulee ennen IVF:ää tarpeeseen. Silti toivomme enemmän kuin koskaan että viimeinen inseminaatio onnistuisi!

Kuva kertonnee enemmän kuin tuhat sanaa