Tässä tähänastisen 4 kk :n hoitotauolla on ehtinyt miettiä monenmoista. Paljon on tullut mietittyä viime vuotta ja nopeaa tahtia hoitojen suhteen. Meille tehtiin seitsemän kuukauden aikana kuusi inseminaatiota, eli tahti oli hyvin hurja! Näin jälkikäteen ajateltuna liiankin hurja. Kun eka inssi ei onnitunutkaan (vaikka meille oli hehkutettu kuinka loistavat mahdollisuudet onnistumiseen on), tuli jonkinlainen kiire ja paniikki onnistua mahdollisimman nopeasti. Itsehän en tätä huomannut, vaikka vaimo koetti jo silloin useasti sanoa että tauko olisi paikallaan. Koko elämä pyöri lapsenteon ja lapsiajatusten ympärillä. Inssit meni kaiken muun edelle.
Tänä vuonna tähän ajatteluun ja toimintaan tulee muutos. On toki mahdotonta sanoa, miten mieli toimii taas hoitojen jatkuttua, mutta elämässä tulee olla muitakin tärkeitä asioita. Kun vuosi sitten aloin kirjoittamaan tätä blogia, mietin pitkään, että aloitanko jo heti yrittämisestä, vai odotanko siihen vauvamatkaan, kun olen jo raskaana. Pelkona oli silloin juuri tämä, että yritys kestääkin luultua kauemmin, ja blogikirjoitukset menevät itkuiluksi ja kipuiluksi siitä, miten raskaus ei ota onnistuakseen.
Halusin välttää sitä. Huomaan usein kipuilevani sen suhteen, mihin kuulun tässä blogimaailmassa. Sateenkaariblogeissa usein onnistutaan raskautumaan hyvinkin nopeasti. Luen myös heterosuhteissa elävien lapsettomuusblogeja, joissa ymmärretään hyvin se suru ja tuska mikä pitkään yrittämiseen liittyy. Meille tulee helmikuun lopussa vuosi yrittämistä täyteen, mutta voidaanko kuuden inseminaation jälkeen kuitenkaan puhua vielä lapsettomuudesta sen varsinaisessa kipeässä merkityksessä? Tämä inssimäärä vastaa puolta vuotta heteroparien yritystä. Mutta toisaalta juuri se, että me ei ollakaan onnistuttu kovin helpolla, antaakin ehkä tärkeää vertaistukea muille vastaavassa tilanteessa kipuileville, erityisesti naispareille. Itsestäni -vaikka kuinka toivon hyvää vauvaonnea kaikille yrittäjille- olisi mukava lukea vielä enemmän naispareista ja itsellisistä naisista kotka ovat joutuneet koukkaamaan hieman pidemmän lenkin suuren toiveen toteuttamiseksi.
Ennakko-odotus -blogissa pohdittiin juuri alkavia inseminaatioita ja sitä kuinka monta niitä keskimäärin tarvitaan onnistumiseen. Kun aloitimme hoidot, pidin viittä inseminaatiota äärimmäisen pitkänä taipaleena, useammasta puhumattakaan. Gynegologini (ei klinikan lääkäri) totesi kuin ohimennen, että onnistumme varmasti ekalla yrityksellä. Vaikka olin kuullut myös monelta että vähintään vuoteen kannattaa varautua, kaikki positiiviset kommentit saivat jotenkin entistä lujemmin (hiljaa sisäisesti) uskomaan siihen että onnistumme aika nopeasti. Ennakko-odotus -blogiin tuli paljon kommentteja lukijoilta, joille jo klinikalla on sanottu, että valtaosa onnistuu kolmen inseminaation sisällä. Meidänkin klinikka puhui alkuun, että yleensä suosittelevat 4-5 jälkeen muita hoitomuotoja. Silti meille on kyllä aina muistutettu siitä, että yhden inseminaatiohoidon onnistumisprosentti on vain se noin 15-20 %. Siksi tuntuukin hassulta, että niin moni onnistuu ekalla tai toisella yrittämällä. Täytyy olla myös paljon hyvää onnea matkassa! Ajoituksesta olen usein puhunut myös, ainakin meidän kohdalla se on ollut haastavaa. Insseistä ainakin kaksi, jälkikäteen ajateltuna, on mennyt ajoituksellisesti aika varmasti pieleen. Heterosuhteihin verrattuna haastavaahan on myös se, ettei pakastetut ja sulatetut siittiöt elä läheskään yhtä kauan kuin "tuoreet tapaukset". Ja itse tiedän myös paljon naispareja joiden on täytynyt yrittää raskautta kauemmin kuin se kolme inssikertaa, ainakin päälle kolmikymppisinä.
Toivottavasti kuitenkin moni hoitotaivaltaan aloittava onnistuu nopeasti ja helposti! Naisparit ja itselliset kun maksavat vielä kaiken omasta pussistaan. Mä tulen nyt kevään aikana kirjoitamaan vähän vähempi "teknillisestä puolesta", siitä mitä hoitoja tehdään ja millloin. Enemmän ehkä keskityn muiden asioiden fiilistelyyn ja aina satunnaisen säännöllisesti muiden blogien ja vauvamatkojen lukemiseen. Tältä ainakin tuntuu just nyt. Toivotaan tästä vuodesta hyvää niin teille kuin meille, kaikin tavoin! :)
