tiistai 25. elokuuta 2015

Liebster Award

Kiitän kovasti Vaaleanpunaista pirtelöhuurretta ja Ennakko-odotusta saamistani saamistani Liebster Award -haasteista. Ennakko-odotuksen tavoin vastaan kerralla molempiin. Olen aina pitänyt kaikenlaisista ystäväni-kirjoista ja vanhanajan slämäreistä, mutta tämä on ensimmäinen julkiseni. :) Ja koska moni on haasteen jo saanut ja tehnyt, en laita haastetta tällä kertaa eteenpäin.




Tässä vastaukseni Juuliannan esittämiin kysymyksiin:
  1. Kuka nukkui viimeksi vieressäsi? Vaimoni. Ja taisi joukossa olla yksi karvakaverikin.
  2. Kenet tapaat seuraavaksi? Vaimoni. Ja aamulla työkaverini.
  3. Missä kaikkialla olet asunut elämäsi aikana? Etelä-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Iso-Britanniassa.
  4. Missä kaupungissa et haluaisi koskaan asua? Jossain Alaskan osavaltion tuntumassa. En pidä kylmästä, hrr..
  5. Oletko aamu- vai iltaihminen? Väsähdän illalla suhteellisen aikaisin ja aamullakin torkkuisin mieluusti pidempään. Herääminen aikaisin on aina enemmän tai vähemmän tuskaa, mutta kun heräämisestä on selvitty, saan enempi aikaiseksi aamupäivällä.
  6. Mitä syöt tavallisesti aamupalaksi? Kaurapuuroa, täysjyväruisleivän ja nykyään myös raikkaan smoothien.
  7. Mitä ostit viimeksi (muuta kuin elintarvikkeita)? Ystävän 1-vuotiaalle nallen.
  8. Mitä tekisit työksesi, jos palkasta ja toimeentulosta ei tarvitsisi välittää? Kokopäiväisesti teatterityötä ja -koulutuksia. Tai muuta koulutus- ja opetustyötä, sillain sopivasti että jäisi myös paljon aikaa perheelle ja omalle itselle. Myös oma sisustuskahvila olisi kiva (jossa tietysti myös sopivasti kulttuuria).
  9. Jos vuoden päästä kaikki olisi niin hyvin, kuin on mahdollista, mikä olisi muuttunut? Meillä olisi lapsi tai lapsia (kaksosetkin olisivat hyvin tervetulleet) ja vaimoni olisi täysin terve.
  10. Olisiko se pieni tyttö, joka joskus olit, ylpeä siitä naisesta, joka olet tänään? Olisi se. Se sanoisi, että eipä kaikki ole mennyt lainkaan helpoimman kautta, tai niin kuin joskus kuvittelin, mutta kaikesta huolimatta olen hienosti selvinnyt kaikesta mitä vastaan on tullut ja olen pysynyt vielä suhteellisen tervejärkisenäkin.
  11. Mitä toivoit minun kysyvän / Mitä haluaisit vastata listalta puuttuvaan kysymykseen? Monien muiden tavoin, minäkin haluan kertoa blogin nimestäni. :) Kun meillä starttasi lapsiprojekti alkuvuodesta 2014, mietin hyvin hartaasti blogin nimeä. Olen suuri suomenkielisen lyriikan ystävä ja nautin hyvistä kotimaisista sanoituksista. Kävin läpi monta levynkantta (ja Googlekin taisi olla käytössä) koettaen löytää lapsitoiveeseen liittyvän hyvän nimen ja lopulta kolahti sekä Anna Puun "Mestaripiirros", biisin nimenä, ja myös sen tarkemmin kuunneltuani, kokonaisuutena.


Amala Kamalan kysymykset ja niihin vastaukset:

1. Minkä supersankarikyvyn haluaisit omistaa ja miksi? Parantamisen kyky olisi mahtava. Sairaudet, joihin pelkkä lääkehoito ei auta parantavasti, häviäisivät taikakosketuksestani. Se olisi hienoa!
2. Millainen olisi täydellinen päivä? Missä olisit, mitä tekisit ja kenen kanssa? Olisin jollain kauniilla lämpimällä rannalla yhdessä vaimoni (ja lapseni) kanssa. Päivään sisältyisi uintia, auringonottoa, lempeä tuuli. Ja illalla vaikka kunnon huvipuistoseikkailu Lisebergin kaltaisessa huvipuistossa. :)
3. Kenet haluaisit tavata? (Ei tarvitse olla elossa) Pappani, jota en koskaan ehtinyt nähdä ja puolisoni mummin, jota en myöskään ehtinyt tavata mutta josta olen kuullut paljon. 
4. Mikä on varhaisin muistosi? Vihreä kukka hoitopöytäni vieressä kaakelissa.
5. Mitkä kolme asiaa haluat tehdä elämässäsi? Saada lapsen (ei voi käyttää sana tehdä), matkustella lisää, löytää unelmaduunin.
6. Uskotko yliluonnolliseen? Miksi/miksi et? Uskon Jumalaan, vaikkenkaan usko että Raamatussa kaikki on kirjaimellisesti niin kuin siellä sanotaan. On vaikea kuvitella ettei mikään suurempi voima olisi tämän kaiken elämän takana.
7. Millaisen toivot elämäsi olevan kun olet 60v.? Toivon olevani, oli sitten elämässäni tapahtunut mitä vain, onnellinen ja eläväni ilman katkeruutta tai syvää surua. Toki lapsenlapsi (tai useampia) olisi tervetullut lisä perheeseen myös.
8. Millainen lapsi olit? Aika herkkä mutta myös puolensa pitävä. Nautin keskipisteenä olemisesta ja laivaristeilyistä.
9. Mitä halusit tehdä elämälläsi kun olit 15v.? Ajatteletko vielä niin? Ajattelin, että tärkeintä on perheen perustaminen. Toivoin kovasti miestä ja lapsia. Sain naisen ja toivottavasti vielä joskus niitä lapsia! ;)
10. Miksi kirjoitat blogia? Aloin lukemaan sateenkaariblogeja, kun perheen perustaminen tuli meille ajankohtaiseksi. Mietin jonkin aikaa aloitanko ja aloitanko vasta onnistuttuamme raskautumaan (no, en olisi vielä tässä kirjoittamassa jos olisin odottanut onnistumiseen). Itse koin muiden blogit hyvin tärkeiksi tiedonantajiksi, että ajattelin itsekin jakavan omalta osaltani tietoa siltä osin kuin mahdollista ja hyvältä tuntuu. Kun lasta ei lähtenyt kuulumaan, mietin, että lopetanko kirjoittamisen, ettei mene katkeraksi kipuiluksi. Halusin kuitenkin jatkaa ja olla mahdollisena tukena myös heille, jotka eivät ihan heti onnistukaan. Ensin tuntui että meitä "kauan odottavia" on täällä sateenkaaripuolella tosi vähän, mutta kyllähän meitä on täällä ihan kaikenlaisissa tilanteissa olevia. <3



Iloista päivää jokaiselle!


maanantai 17. elokuuta 2015

Selvä ovulaatio ja Gelee Royale

Nyt on selvä ovulaatio. Näin selkeitä oireita ei ole ollut koskaan aiemmin, ainakaan näin puolentoista vuoden tikutusurani aikana. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, tietänette, limat ja himot. Uskon, että syynä saattaa olla Gelee Royalet. Kyllä. Päätin pelata tämänkin kortin, pitkään taistelin vastaan. Ja melkein jo paiskasin koko purkin seinään, koska viime kuussa en todennäköisesti ovuloinut lainkaan. Aloitin gelet heinäkuun alussa ja tikutin kp 7/8-päivästä alkaen. Yleensä lh-plussa tulee omalla kohdallani tikkuun kp 11-14, mutta sain jatkaa lähes kahteenkymppiin, ennen kuin tähän kiertoon varaamani kalliit, entistä tarkemmat, Clearbluen ovulaatiotestit alkoivat näyttämään vilkkuvaa hymynaamaa. No se hymy vilkkui siinä 3 päivää, jonka jälkeen entistä tarkemmat ja kalliimmat tikut loppuivat. Kun testasin taviksella, ei seuraavana päivänä oikein näkynyt minkäänlaista viivaa. Tehtiin inssit varmuuden vuoksi kahtena vilkkuvana päivänä, mutta toiveet eivät olleet kovin korkealla. Tasan viikon päästä tokasta inssikerrasta sain verta paperiin ja lähestulkoon pienen hetken ehdin miettimään kiinnittymisvuodon mahdollisuutta. Mutta. Sehän oli Kuukautinen. Kierto kesti vain 24 päivää. Ovuloimattomuuden selitän sillä, että luteaalivaiheeni on aina ollut aika tasan 14 päivää, vaikkakin kierto on saattanut heittää muutamalla päivällä. Naisellahan voi hyvin olla vuodessa 1-2 ovuloimatonta kiertoa, mutta itse, verraten taas tähän tikutteluhistoriaani, en ole vielä kokenut kiertoa, jossa en olisi saanut kahta viivaa tai hymynaamaa ovulaatiotestiin. Siltihän ovulaatio voi jäädä tulematta näistä huolimatta.

Joka tapauksessa mietin jo, että gelet menivät sotkemaan elimistöni täysin. Päätin antaa noille kahdenkympin kapseleille kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden - ja nyt tuli kristallinkirkas ovulaatio tai ainakin sen oireet. Tiedä onko näillä asioilla keskinäistä yhteyttä, mutta kiva taas että on toivoa ja jännitystä. Inssiajoitukset meni luultavimmin oikein hyvin nappiin tällä kertaa, mutta kaikki muu onkin Herran hallussa. Olemme myös todenneet, että munasoluni ovat ilmeisesti hieman ärhäköitä tapauksia, ja koettaneet piristää niitä parhaamme mukaan. Jos teillä hyvät lukijat on hyviä munasolunlepertelyvinkkejä, niitä otetaan ilolla vastaan! ;)

Noin niin kuin muuten ollaan päätetty ottaa hieman rennommin tän kaiken lapsenyrittämisrumban kanssa. Ollaan nyt jouduttu todistamaan ihan henkilökohtaisesti, että aina se toivottu vauva ei tule niin kovin nopeasti. Alkuun oli kauhea paniikki päällä että sen on tapahduttava ihanhetijuurinyt, mutta nyt osaa osittain ottaa jo vähän rauhallisemmin. Mutta raskasta se on silti, varsinkin aina se ihana kp1 ja muiden mahat. Syksylle on luvassa kuitenkin kaikkea mukavaa, mm. reissuja mahdollisesti useampikin. Niin työn, harrastuksen kuin puhtaan vapaa-ajankin merkeissä. Mennään päivä kerrallaan; toiveet korkealla, jalat maassa ja silmät sirrillä loppukesän auringossa.