Aika on mennyt hirveällä vauhdilla. On ollut tarkoitus tulla kirjoittamaan jo aiemmin, mutta tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt muihin asioihin. Tai vain olemiseen.
Tyttömme on tällä viikolla jo neljä kuukautta. Hän ei ole enää ihan minimaalinen sintti, vaan hymyilevä ja höpöttelevä ja koko ajan uutta oppiva pieni ihminen. Hän on saanut nimen. Hän odottaa kovasti ensimmäistä jouluaan. Tai ainakin äidit odottaa ja toivoo, että Tytöstä kasvaa samanlainen joukufani kuin vanhempansa. Joululauluja meillä on kuunneltu jo noin kolme viikkoa. Lahjoja on hankittu ja paketoitu. Kortit, jotka normaalisti askarrellaan, on tänä jouluna yllätysyllätys perhekuvalla varustettu.
Synnytyksestä lyhyesti, että vedet meni spontaanisti vajaa pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys oli siedettävä (lääkkeineen) ennen ponnistusvaihetta, joka oli mielestäni aivan hirveä. Siinä tuli paniikki kun olikin yllättävän vaikeaa hengitellä kovissa kivuissa oikein ja ponnistaa. Mua jouduttiin myös leikkaamaan, jotta vauva mahtui ulos, ja olinkin tosi kipeenä viikko kaksi synnytyksen jälkeen. Pieni trauma jäi tuosta ponnistusvaiheesta, mutta ei kuitenkaan maailman suurin. Nyt on jo suurin kipu unohtunut. Silti en täysin allekirjoita omalla kohdallani sitä, ett kivut olisi unohtunut siihen, kun vauva tuotiin syliini. Olihan se ihanaa, mutta äärimmäisen epätodellista. Ja mietin vain, että huh. Kylläpä sattui ja kohta vielä parsitaan. :D
Myös imettämistaival lähti hieman takuten liikkeelle, koska nännini suorastaan roiskusi verta ensimmäisten parin viikon aikana, rintakumista huolimatta. Varmaan osittain tästä johtuen saimmekin parin viikon kuluttua neuvolan kotikäynnillä kehotteen antaa myös lisämaitoa, kun paino ei ollut noussut tarpeeksi. Aluksi pumppasin lähes kaikki lisämaidot, mutta olemme antaneet lisänä myös korviketta. Yöt meillä alkoi sujua pulloruokinnalla niin hyvin, että öisin ollaan annettu vain pullosta. Senkin jälkeen, kun oma maito olisi luultavasti jo riittänyt täysimetykseen. Tyttö herää pari kertaa yössä, syö pullosta ja nukahtaa uudelleen. Päivät imetän. Olen kuitenkin onnellinen, että pullo kelpaa. Tämä mahdollistaa itselleni myös hieman omaa aikaa. Ja yösyöttövuoroja jaamme myös. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa myös kiinteiden maistelu.
Tyttö on suhteellisen rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Tosin ääntäkin löytyy ja erityisesti ilta-aikaan pitäisi saada aina olla sylissä. Ja mielellään liikkeessä. Onneksi pahempia vatsavaivoja ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Parit pidemmät päikkärit koetetaan päivässä nukkua. Yöunet alkaa ysin maissa ja meillä herätään aamulla puoli yhdeksän yhdeksän aikoihin. En voi valittaa, vaikka kyllä väsymys täälläkin välillä painaa. Tiedän kuitenkin useita, joiden yöt huomattavasti katkonaisempia, ja paljon enempi vatsanpuruja. Nostan isoa hattua myös kaikille yksinhuoltajille. Työtä riittää mielestäni hurjasti myös yhdessä "suhteellisen helpossa" lapsessa. Tosin kaikkeenhan aina tottuu.
Puolisoni on paras äiti ikinä. Olen niin onnellinen, että elämässäni on juuri Hän ja meidän Tyttö. Tokikaan vanhaa rouvaa (vanhempi kissamme) ja vilkasta neitiä (nuorin kissamme) unohtamatta.
Tässä tällainen sekametelikuulumissoppa meiltä.
Toivotan ihanaa joulunalusaikaa kaikille, jotka meidät vielä muistaa! :)
Anni + Tyttö (4kk)
tiistai 28. marraskuuta 2017
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Mestaripiirros on syntynyt!
"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään.
Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo Piirtäjä ei kaivannut. Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut.
Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan. Muodon jumalaisen sait. Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait.
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vain Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan."
Kauan toivottu ja hartaasti odotettu Mestaripiirroksemme syntyi maailmaan keskiviikkona rv 38+4. Eilen kotiuduttiin ja nyt parannellaan toisen äidin synnytyshaavoja ja opetellaan eloa viiden naisen perheenä (kissamme edustavat myös naissukupuolta). Kaikki valtakunnassa on juuri nyt enemmän kuin hyvin. :)
Anni + neljän päivän ikäinen Pieni
Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo Piirtäjä ei kaivannut. Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut.
Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan. Muodon jumalaisen sait. Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait.
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vain Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan."
Kauan toivottu ja hartaasti odotettu Mestaripiirroksemme syntyi maailmaan keskiviikkona rv 38+4. Eilen kotiuduttiin ja nyt parannellaan toisen äidin synnytyshaavoja ja opetellaan eloa viiden naisen perheenä (kissamme edustavat myös naissukupuolta). Kaikki valtakunnassa on juuri nyt enemmän kuin hyvin. :)
Anni + neljän päivän ikäinen Pieni
torstai 20. heinäkuuta 2017
Vauvasuihkuja, ylimääräistä ultraa ja turvakaukalopohdintaa!
Heiiii pitkästä aikaa! Täällä mennään jo raskausviikolla 37. Raskauden loppu häämöttää ja synnytys lähestyy. Pikkuisen on alkanut jännittämään miten kaikki menee, mutta suurta synnytyspelkoa ei onneksi ole päällä. Virallisella äippälomalla olen ollut nyt melkein 2 viikkoa. Vaimo lomaili kanssani pari viikkoa kesäkuussa, meni välissä hetkeksi töihin ja lomailee uudestaan ensi viikosta lähtien. Ehkä lapsen syntymään asti - tai joutuu palaamaan pieneksi pätkäksi töihin ennen isyyslomaa, mikäli bebe viihtyy kohdussa yli lasketun ajan. Jänniä aikoja!
Olo on ollut vaihteleva. Uusia kremppoja ilmenee lähes koko ajan, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Tosin olo on jokseenkin saamaton; se on koskenut myös tähään blogiin kirjoittamista. Yöt on sujuneet viime aikoina yllättävänkin hyvin, vaikkakin vessataukoja on yhä noin kerran tunnissa.
Muutama viikko sitten sain ihanat Baby Showerit ystäviltäni! Kärsimättömänä sieluna olin jo hetken ehtinyt panikoimaan, saankohan suihkuja ollenkaan. Kukaan ei ollut varannut mitään "epäilyttävää" kalenteriini ja vaimokin näytteli hienosti juonessa mukana kun kyselin, että olikohan hänelle vihjattu vauvasuihkuista lain. Se oli sunnuntaipäivä, kun yhtäkkiä ystävät olikin vaippakakun ja herkkujen kanssa ovella. Ja oli kyllä rentoa hyvää meininkiä. Pisimmillään yksi ystäväni viihtyi juhlissa jopa 7 tuntia! (Tähän olisin halunnut muutamia kuvia juhlista, mutta valitettavasti blogini ei näytä enää tekevän yhteistyötä puhelimeni kuvien kanssa. Katsotaan saanko kuvia myöhemmin mukaan!)
Tällä viikolla jouduin käymään myös synnytysosastolla näytillä tosi polttavan, pari tuntia kestäneen vatsakivun vuoksi. Pääsin käyrille, jossa vauvan syke yms. oli onneksi täysin kunnossa. Pääsin myös lääkärin tarkastukseen, jossa lääkäri totesi kohdunduun pehmenneen,, mutta muuten paikkojen olevan vielä kiinni. No sitten päästiinkiin jännittävään osuuteen! Lääkäri sanoi ultraavansa ja tarkistavansa kaiken olevan pikkuisella ok. Hän kysyi heti alkuun, että tiedämmekö sukupuolen. Ja mehän emme tiedä. Ja hän kysyi, että halutaanko tietää, jos vauva näyttää. Ja tämä tilanne! Kihisin halusta sanoa että "jooooooo! Kerrokerrokerro!", mutta samalla tuntui siltä, että a) tähän asti on menty tietämättä ja nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja b) puolisoni ei ollut paikalla, joten tuntui väärältä ottaa tieto vastaan hänen olematta läsnä. Hammasta purren sain siis sanotuksi: "pidetään yllätyksenä!". Oi voi. Onneksi tärkein oli kunnossa, eli bebellä kaikki hyvin! Painoarvioksi saimme hienan alle 3000g ja mennään kuulemma aivan 0-käyrillä eli keskivertokoossa vauvan koon suhteen. Meillä olisi vielä ensi viikolla jo aiemmin varattu paino- ja synnytystapa-arvio, johon menemme yhdessä, joten saa nähdä kuinka käy sukupuolen selvittämisen suhteen sillä kertaa.. 😬😀
Lopuksi vielä pohdintaa vauvan turvakaukaloista! Meillä oli siis sellainen tilanne, että me oltiin sovittu jo monta kuukautta sitten, että saadaan vauvan turvakaukalo kaverilta, jonka lapselle se jää pieneksi. Tilanne on kuitenkin ollut jännittävä, koska heidän lapsi on hieman keskivertoa pienempi ja nyt siis kävikin niin, että kaukalo sopii hänelle yhä ja me tarvitaan meidän tulokkaalle oma mahdollisimman pian. Eli ei kun uutena shoppaamaan! Nyt onkin haussa hyvä, mutta suhteellisen edullinen vauvan turvakaukalo. Tällä hetkellä harkinnassa erityisesti Brio Primo tai Britax Römer Primo isofix-telakalla. Mielellään saa vinkata hyviä ja huonoja kokemuksia (niin näistä kuin muistakin). Voi olla että jo huomenna lähtee tilaukseen, että ehtisi ajoissa perille. Tässä kun vauva voi päättää tulla ihan milloin vaan! 😮☺️
Ihanaa heinäkuuta kaikille!
Anni + Pieni (rv 36+5)
Olo on ollut vaihteleva. Uusia kremppoja ilmenee lähes koko ajan, ei kuitenkaan mitään vakavaa ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla. Tosin olo on jokseenkin saamaton; se on koskenut myös tähään blogiin kirjoittamista. Yöt on sujuneet viime aikoina yllättävänkin hyvin, vaikkakin vessataukoja on yhä noin kerran tunnissa.
Muutama viikko sitten sain ihanat Baby Showerit ystäviltäni! Kärsimättömänä sieluna olin jo hetken ehtinyt panikoimaan, saankohan suihkuja ollenkaan. Kukaan ei ollut varannut mitään "epäilyttävää" kalenteriini ja vaimokin näytteli hienosti juonessa mukana kun kyselin, että olikohan hänelle vihjattu vauvasuihkuista lain. Se oli sunnuntaipäivä, kun yhtäkkiä ystävät olikin vaippakakun ja herkkujen kanssa ovella. Ja oli kyllä rentoa hyvää meininkiä. Pisimmillään yksi ystäväni viihtyi juhlissa jopa 7 tuntia! (Tähän olisin halunnut muutamia kuvia juhlista, mutta valitettavasti blogini ei näytä enää tekevän yhteistyötä puhelimeni kuvien kanssa. Katsotaan saanko kuvia myöhemmin mukaan!)
Tällä viikolla jouduin käymään myös synnytysosastolla näytillä tosi polttavan, pari tuntia kestäneen vatsakivun vuoksi. Pääsin käyrille, jossa vauvan syke yms. oli onneksi täysin kunnossa. Pääsin myös lääkärin tarkastukseen, jossa lääkäri totesi kohdunduun pehmenneen,, mutta muuten paikkojen olevan vielä kiinni. No sitten päästiinkiin jännittävään osuuteen! Lääkäri sanoi ultraavansa ja tarkistavansa kaiken olevan pikkuisella ok. Hän kysyi heti alkuun, että tiedämmekö sukupuolen. Ja mehän emme tiedä. Ja hän kysyi, että halutaanko tietää, jos vauva näyttää. Ja tämä tilanne! Kihisin halusta sanoa että "jooooooo! Kerrokerrokerro!", mutta samalla tuntui siltä, että a) tähän asti on menty tietämättä ja nyt ei ole enää montaa viikkoa jäljellä ja b) puolisoni ei ollut paikalla, joten tuntui väärältä ottaa tieto vastaan hänen olematta läsnä. Hammasta purren sain siis sanotuksi: "pidetään yllätyksenä!". Oi voi. Onneksi tärkein oli kunnossa, eli bebellä kaikki hyvin! Painoarvioksi saimme hienan alle 3000g ja mennään kuulemma aivan 0-käyrillä eli keskivertokoossa vauvan koon suhteen. Meillä olisi vielä ensi viikolla jo aiemmin varattu paino- ja synnytystapa-arvio, johon menemme yhdessä, joten saa nähdä kuinka käy sukupuolen selvittämisen suhteen sillä kertaa.. 😬😀
Lopuksi vielä pohdintaa vauvan turvakaukaloista! Meillä oli siis sellainen tilanne, että me oltiin sovittu jo monta kuukautta sitten, että saadaan vauvan turvakaukalo kaverilta, jonka lapselle se jää pieneksi. Tilanne on kuitenkin ollut jännittävä, koska heidän lapsi on hieman keskivertoa pienempi ja nyt siis kävikin niin, että kaukalo sopii hänelle yhä ja me tarvitaan meidän tulokkaalle oma mahdollisimman pian. Eli ei kun uutena shoppaamaan! Nyt onkin haussa hyvä, mutta suhteellisen edullinen vauvan turvakaukalo. Tällä hetkellä harkinnassa erityisesti Brio Primo tai Britax Römer Primo isofix-telakalla. Mielellään saa vinkata hyviä ja huonoja kokemuksia (niin näistä kuin muistakin). Voi olla että jo huomenna lähtee tilaukseen, että ehtisi ajoissa perille. Tässä kun vauva voi päättää tulla ihan milloin vaan! 😮☺️
Ihanaa heinäkuuta kaikille!
Anni + Pieni (rv 36+5)
maanantai 19. kesäkuuta 2017
Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin!
Tänään on ensimmäinen virallinen lomapäiväni. Lomailen kolmisen viikkoa, jonka jälkeen alkaa suoraan äitiysloma. Aika ihanaa. Vaikkakaan mieli ei meinaa vielä tajutakaan todeksi, että ainakaan yli vuoteen ei en ole töissätöissä. Että tänä kesänä saan nauttia pitkästä kesälomasta. Ja toisin kuin kaikki luulee, mä tosiaan odotan lämmintä, kuumaa kesää. Olen aina ollut lämmön rakastaja, ja silläkin uhalla että joudun katumaan elokuun alussa sanomisiani, niin kesä ja helteet, bring it on! :)
Viikonloppuna tehtiin pieni päivän lomareissu Ruotsin puolelle, ja sieltä löytyikin muutama ihana uusi vaatekappale elokuiselle tulokkaalle. Alet oli kivasti jo alkaneet! Reissu oli mukava, tosin huomasi kyllä jo hyvin, ettei kunto meinaa enää kestää monen tunnin kävelyä ja pitkää päiväreissua. Välillä piti käydä kastelemassa jalat kylmällä vedellä - ja ihme kyllä, se auttoi yllättävän paljon jaksamaan taas.
Lastenhuone alkaa olemaan kunnossa, lukuun ottamatta pieniä hankintoja, joita sinne vielä on tehtävä. Tänään tosin ostettiin jo myös pieni paketti pikkuruisia muumivaippoja ja vauvan hoitoöljyä. Vaatteitakin rupee olemaan aivan riittämiin, uskon että nykyisillä pärjätään jo hyvin pitkälle ja todennäköisesti niitä on lahjoina tulossa vielä jonkun verran lisää vauvan synnyttyä.
Olo on ollut kohtuullisen hyvä. Selkä vähän kipuilee ja vatsan toiminta on mitä on, muuten kaikki kunnossa. Aivot alkaa olemaan vähän mössöä ja muisti pätkii, mutta tämä kaikki kuulemma vain pahenee lapsen synnyttyä. ;) Himoja on tullut näin loppuraskaudesta: klassiset jääpalat, joita rouskuttaa! Myös muu rouskutettava maistuu (liittynee myös alhaiseen hemoglobiiniin, kaikki mikä tuntuu vähän pikkukiviltä suussa on erityisen hyvää ;) ). Juustoriisikakkuja on myös mennyt jo muutaman kuukauden ajan useampi päivässä.
Tällaista lyhykäisyydessään tänne. (Mökki)juhannus lähenee ja lupaavat vielä toistaiseksi aika viileätä juhannussäätä. Tänään oli arvio muuttunut jo pari astetta lämpimämmäksi, toivottavasti nousisi vielä pari astetta lisää.
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille ja aurinkoa!
Anni + Pieni (rv 32+2)
Viikonloppuna tehtiin pieni päivän lomareissu Ruotsin puolelle, ja sieltä löytyikin muutama ihana uusi vaatekappale elokuiselle tulokkaalle. Alet oli kivasti jo alkaneet! Reissu oli mukava, tosin huomasi kyllä jo hyvin, ettei kunto meinaa enää kestää monen tunnin kävelyä ja pitkää päiväreissua. Välillä piti käydä kastelemassa jalat kylmällä vedellä - ja ihme kyllä, se auttoi yllättävän paljon jaksamaan taas.
 |
| Tällaisia ihanuuksia tarttui reissusta mukaan. |
 |
| Tää oli aivan mun suokkari, kuin suloinen! <3 |
 |
| Olipa hää tyttö tai poika, hän saa päällensä sekä Supermiestä että Star Warsia. Erityisesti vaimoni fanittaa kumpaakin. :) |
Lastenhuone alkaa olemaan kunnossa, lukuun ottamatta pieniä hankintoja, joita sinne vielä on tehtävä. Tänään tosin ostettiin jo myös pieni paketti pikkuruisia muumivaippoja ja vauvan hoitoöljyä. Vaatteitakin rupee olemaan aivan riittämiin, uskon että nykyisillä pärjätään jo hyvin pitkälle ja todennäköisesti niitä on lahjoina tulossa vielä jonkun verran lisää vauvan synnyttyä.
Olo on ollut kohtuullisen hyvä. Selkä vähän kipuilee ja vatsan toiminta on mitä on, muuten kaikki kunnossa. Aivot alkaa olemaan vähän mössöä ja muisti pätkii, mutta tämä kaikki kuulemma vain pahenee lapsen synnyttyä. ;) Himoja on tullut näin loppuraskaudesta: klassiset jääpalat, joita rouskuttaa! Myös muu rouskutettava maistuu (liittynee myös alhaiseen hemoglobiiniin, kaikki mikä tuntuu vähän pikkukiviltä suussa on erityisen hyvää ;) ). Juustoriisikakkuja on myös mennyt jo muutaman kuukauden ajan useampi päivässä.
 |
| Tämäkin paita tarttui mukaan H&M:n äippäosastolta. Kuva otettu tänään raskausviikolla 33. |
Tällaista lyhykäisyydessään tänne. (Mökki)juhannus lähenee ja lupaavat vielä toistaiseksi aika viileätä juhannussäätä. Tänään oli arvio muuttunut jo pari astetta lämpimämmäksi, toivottavasti nousisi vielä pari astetta lisää.
Hyvää keskikesän juhlaa kaikille ja aurinkoa!
Anni + Pieni (rv 32+2)
lauantai 27. toukokuuta 2017
Kolmosella alkava rv!
Heipähei pitkästä aikaa!
Luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on ollut sekä kiireitä että paljon väsymystä, jotta olisi saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kaikki kuitenkin hyvin täällä, tänään käynnistyi rv 30, hurjaa! Enää kolme viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän muutaman viikon kesälomaa ennen virallisen äippäloman alkua. Töitä on tosin vielä hurjasti ja koitankin tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja töiden kunnialliseen asteeseen loppuun saattamisen kanssa. Työni on hyvin itsenäistä, eikä siis sellaista josta toinen voisi ottaa ihan suoraan liikkeestä koppia. Varsinkaan koska sijainen ei ole ihan vielä monien byrokraattisten koukeroiden vuoksi voitu valita. Tämä tapahtunee kuitenkin onneksi pian!
Vauva on aktiivinen ja yhä useammin hyvän asennon löytyminen vaikkapa makoillen alkaa olla hankalaa. Pieniä kremppoja tulee ja menee. Hemoglobiini on tippunut alle sataan, mikä on vaikuttanut yleiskuntoon ja väsymystilaan aikalailla. Lisäksi onnistuin saamaan raskausajan diabetes -tuomion, mistä en ole järin onnellinen. Paastoarvo oli vain vähän koholla (rv 28), mutta se riitti diagnoosiin. Nyt olen mittaillutkin arvoja kotosalla. Se hyvä puoli tässä tosin on, että radin myötä on joutunut miettimään vähän enemmän syömisiään. Tunnustan, että itsekuri ei ole ollut yhtä kova kuin ennen raskautta.
Mitään järisyttävän vakavaa vaivaa ei ole kuitenkaan onneksi ollut. Tietääkseni ainakaan en ole kokenut suurempia harkkasuppareita tai vastaavia. Muutamana päivänä, kun meno on ollut tosi kova, kävellessä vatsaan on vähän sattunut, tai ennemminkin vatsassa on ollut painontunnetta. Silloin on pitänyt vähän hidastaa ja ottaa iisimmin. Onnellinen olen, että näin pitkällä jo mennään! 11 viikkoa laskettuun aikaan. Ja toisin kuin kaikki uumoilevat, minä toivon lämmintä kesää! :D Olen Kesänlapsi isolla koolla ja nautin auringossa paistattelusta. Tiedostan toki senkin, että mieli hellekesästä saattaa vielä muuttua mitä tukalammaksi olo tulee.. ;)
Silti, ihanaa, kuumaa ja nautinnollista kesää kaikille!
Anni ja Pieni (rv 29+0)
Luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on ollut sekä kiireitä että paljon väsymystä, jotta olisi saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kaikki kuitenkin hyvin täällä, tänään käynnistyi rv 30, hurjaa! Enää kolme viikkoa töitä, jonka jälkeen pidän muutaman viikon kesälomaa ennen virallisen äippäloman alkua. Töitä on tosin vielä hurjasti ja koitankin tasapainoilla oman hyvinvoinnin ja töiden kunnialliseen asteeseen loppuun saattamisen kanssa. Työni on hyvin itsenäistä, eikä siis sellaista josta toinen voisi ottaa ihan suoraan liikkeestä koppia. Varsinkaan koska sijainen ei ole ihan vielä monien byrokraattisten koukeroiden vuoksi voitu valita. Tämä tapahtunee kuitenkin onneksi pian!
Vauva on aktiivinen ja yhä useammin hyvän asennon löytyminen vaikkapa makoillen alkaa olla hankalaa. Pieniä kremppoja tulee ja menee. Hemoglobiini on tippunut alle sataan, mikä on vaikuttanut yleiskuntoon ja väsymystilaan aikalailla. Lisäksi onnistuin saamaan raskausajan diabetes -tuomion, mistä en ole järin onnellinen. Paastoarvo oli vain vähän koholla (rv 28), mutta se riitti diagnoosiin. Nyt olen mittaillutkin arvoja kotosalla. Se hyvä puoli tässä tosin on, että radin myötä on joutunut miettimään vähän enemmän syömisiään. Tunnustan, että itsekuri ei ole ollut yhtä kova kuin ennen raskautta.
Mitään järisyttävän vakavaa vaivaa ei ole kuitenkaan onneksi ollut. Tietääkseni ainakaan en ole kokenut suurempia harkkasuppareita tai vastaavia. Muutamana päivänä, kun meno on ollut tosi kova, kävellessä vatsaan on vähän sattunut, tai ennemminkin vatsassa on ollut painontunnetta. Silloin on pitänyt vähän hidastaa ja ottaa iisimmin. Onnellinen olen, että näin pitkällä jo mennään! 11 viikkoa laskettuun aikaan. Ja toisin kuin kaikki uumoilevat, minä toivon lämmintä kesää! :D Olen Kesänlapsi isolla koolla ja nautin auringossa paistattelusta. Tiedostan toki senkin, että mieli hellekesästä saattaa vielä muuttua mitä tukalammaksi olo tulee.. ;)
Silti, ihanaa, kuumaa ja nautinnollista kesää kaikille!
Anni ja Pieni (rv 29+0)
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Yllätyksiä rakastava veitikka!
Hei kaikki! Perjantaissa mennään ja viikonloppu on aivan nurkan takana, ihanaa.
Tänään meillä oli myös paaaaljon odotettu rakenneultra, onneksi heti aamusta klo 8. Yö tuli nukuttua hieman levottomasti, vaikka mielestäni en stressannutkaan aivan hirmuisesti. Suhteellisen ajoissa päästiin tutkimushuoneeseen sisään ja lyhyen olotilakyselyn jälkeen tositoimiin. Vauva ja vilkas syke löytyivät nopeasti. Mainitsin heti alkuun, että rakenteet ovat pääasia, mutta mielellämme kuulisimme myös sukupuolen mikäli kaveri sen meille näyttää. Ja mielellään ottaisimme kotiin kivan kuvakollaasin pienokaisesta.
Kätilö ultrasi huolella kaikki rakenteet - ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin! Huh mikä ihana uutinen.
Tämä oli tietenkin ultran ehdoton pääasia. Sitten koetettiin kurkkia pienen jalkoväliin - ei onnistunut. Hän istui jalkojensa päällä pitäen haarat visusti kiinni, ei mitään toivoa minkäänlaisen sukupuoliarvion saamisesta, vaikka muutamaan otteeseen kokeiltiin. Hän haluaa siis selkeästi yllättää meidät loppukesästä! Itsehän olen palanut halusta tietää sukupuoli jo useita viikkoja; olen itsekin yllättynyt kuinka paljon olen halunnut asian etukäteen tietää. No toisaalta, olen kyllä aika kärsimätön "kaikkimulleheti" -luonne. Mutta koska jouduimme odottamaan kolme vuotta jo plussaa testiin, kai mä jaksan vielä nelisen kuukautta odotella myös vauvan sukupuolta. Jollemme sitten päädy yksityiselle ultavierailulle tässä jossain vaiheessa ennen laskettua aikaa.
Vaimoni oli kyllä aika iloinen siitä, ettei sukupuolta saatu selville. Hän oli meistä kahdesta se, joka myös pohti ihan raskauden alussa, josko antaisimme vauvan yllättää meidät synnytyssalissa. Myös hän olisi kuitenkin ollut valmis kuulemaan sukupuolen - mutta on myös tyytyväinen näin. Ja erityisen tyytyväinen hän on, koska minä joudun kaikkimulleheti-tyyppinä hyväksymään tämän ja malttamaan mieleni asian suhteen. :)
Ja mitä kuvakollaasiin tulee?
Ei saatu juurikaan hyviä kuvia. Veitikka oli jälleen hyvin hyvin eläväinen eikä piitannut lainkaan siitä, että häntä koetettiin ikuistaa filmille. Meidän äitiyspolille on kuitenkin käsittääkseni aika hiljattain hankittu 4D, joten yksi vähän selkeämpi kasvokuva saatiin mukaan (kuvia kaikkiaan niukat kolme), tosin siinäkin on pienen kädet hieman naaman edessä ja ihan täysin selkeä ei ole sekään.
Mutta kaikki on vallan mainiosti, koska pikkuinen kasvaa ja voi hyvin! Hän on jo 377 grammaa painava pikku veitikka! Potkiikin jo aika kovasti, vaikka istukkani on edessä potkuja vähän vaimentamassa. Maanantaina sain ihan kunnon isot mojot työreissullani hotellihuoneessa maatessani. Huomenna käynnistyy raskausviikko 22, hurjaa miten aika menee.
Nyt viikonlopun viettoon! Mitä suunnitelmia teillä hyvät lukijat on parille seuraavalle päivälle?
Anni ja Pieni (rv 20+6)
Tänään meillä oli myös paaaaljon odotettu rakenneultra, onneksi heti aamusta klo 8. Yö tuli nukuttua hieman levottomasti, vaikka mielestäni en stressannutkaan aivan hirmuisesti. Suhteellisen ajoissa päästiin tutkimushuoneeseen sisään ja lyhyen olotilakyselyn jälkeen tositoimiin. Vauva ja vilkas syke löytyivät nopeasti. Mainitsin heti alkuun, että rakenteet ovat pääasia, mutta mielellämme kuulisimme myös sukupuolen mikäli kaveri sen meille näyttää. Ja mielellään ottaisimme kotiin kivan kuvakollaasin pienokaisesta.
Kätilö ultrasi huolella kaikki rakenteet - ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin! Huh mikä ihana uutinen.
Tämä oli tietenkin ultran ehdoton pääasia. Sitten koetettiin kurkkia pienen jalkoväliin - ei onnistunut. Hän istui jalkojensa päällä pitäen haarat visusti kiinni, ei mitään toivoa minkäänlaisen sukupuoliarvion saamisesta, vaikka muutamaan otteeseen kokeiltiin. Hän haluaa siis selkeästi yllättää meidät loppukesästä! Itsehän olen palanut halusta tietää sukupuoli jo useita viikkoja; olen itsekin yllättynyt kuinka paljon olen halunnut asian etukäteen tietää. No toisaalta, olen kyllä aika kärsimätön "kaikkimulleheti" -luonne. Mutta koska jouduimme odottamaan kolme vuotta jo plussaa testiin, kai mä jaksan vielä nelisen kuukautta odotella myös vauvan sukupuolta. Jollemme sitten päädy yksityiselle ultavierailulle tässä jossain vaiheessa ennen laskettua aikaa.
Vaimoni oli kyllä aika iloinen siitä, ettei sukupuolta saatu selville. Hän oli meistä kahdesta se, joka myös pohti ihan raskauden alussa, josko antaisimme vauvan yllättää meidät synnytyssalissa. Myös hän olisi kuitenkin ollut valmis kuulemaan sukupuolen - mutta on myös tyytyväinen näin. Ja erityisen tyytyväinen hän on, koska minä joudun kaikkimulleheti-tyyppinä hyväksymään tämän ja malttamaan mieleni asian suhteen. :)
Ja mitä kuvakollaasiin tulee?
Ei saatu juurikaan hyviä kuvia. Veitikka oli jälleen hyvin hyvin eläväinen eikä piitannut lainkaan siitä, että häntä koetettiin ikuistaa filmille. Meidän äitiyspolille on kuitenkin käsittääkseni aika hiljattain hankittu 4D, joten yksi vähän selkeämpi kasvokuva saatiin mukaan (kuvia kaikkiaan niukat kolme), tosin siinäkin on pienen kädet hieman naaman edessä ja ihan täysin selkeä ei ole sekään.
Mutta kaikki on vallan mainiosti, koska pikkuinen kasvaa ja voi hyvin! Hän on jo 377 grammaa painava pikku veitikka! Potkiikin jo aika kovasti, vaikka istukkani on edessä potkuja vähän vaimentamassa. Maanantaina sain ihan kunnon isot mojot työreissullani hotellihuoneessa maatessani. Huomenna käynnistyy raskausviikko 22, hurjaa miten aika menee.
Nyt viikonlopun viettoon! Mitä suunnitelmia teillä hyvät lukijat on parille seuraavalle päivälle?
Anni ja Pieni (rv 20+6)
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Lääkärineuvola ja nopea vilaus ultralla!
Tänään meillä oli ensimmäinen lääkärineuvola. Niin kuin aiemmin kerroinkin, viime viikon neuvolakäynnillä meidän beben sydänäänet oli hieman vaikeamman mutkan takana ja niitä piti aikalailla etsiä - lopulta ne kuultiinkiin aina hetki kerrallaan kunnes vauva käännähti taas uudelle kärrynpyörälle. Tänään ei ollut kauheasti sen helpompaa. Täytyy sanoa että tuskanhiki oli lähellä, kun lääkäri seilasi dopplerilla vatsanseutua ja juuri mitään ääniä ei kuulunut! Lääkäri oli myös jokseenkin hätäinen ja sanoikin aika pian etsimisen jälkeen, että tarkistetaan ultralla. Tämä oli positiivinen yllätys (kaikesta pelosta huolimatta kun ääniä ei saatu kuuluviin), koska meidän paikkakunnalla ei yleensä ultrata muuta kuin np- ja rakenneultrassa. Normaalilla neuvolakäynneillä tai lääkärineuvolakäynneillä ei ultrailla, ellei erityistä syytä siihen ole.
Mikä ihana helpotus kun liikehtiä vauva ja syke saatiin näkyville!
Ultraus oli äärimmäisen lyhyt, tarkistettiin vain että kaikki on kunnossa. Mutta ihanaa oli nähdä pieni pitkästä aikaa! Vaimon kanssa hämmästeltiinkin, kuinka paljon hän olikaan kasvanut viime ultrakerrasta, hyvä jos ruudulle mahtui! ;) Vielä 2,5 viikkoa rakenneultraan, jaksaa jaksaa! Mutta helpottunut, onnellinen olen tästä hyvin pikaisestakin katsauksesta vauvaan ja vauvan yksiöön. Jatkahan kasvamista ja kehittymistä rakas pieni! <3
 |
| Pieni katselmus vauvavatsaan rv 18+2. |
Anni ja Pieni (rv 18+3)
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Finally it's THE ÄITIYSPAKKAUSday!
Uusi äitiyspakkaus on julkaistu ja se on NIIN hieno! Tykkään ihan tosi kovasti. Ehdoton suosikkini on sateenkaaribody ja -potkari. Myös kelta- ja vihreäraitabodyt on ihanat, samoin kuin haalari ja makuupussi. Tykkään kyllä koko setistä ja olen iloinen, että hyvin suurella todennäköisyydellä tulemme tämän vuoden 2017 äitiyspakkauksen saamaan! <3
Mitä mieltä te muut olette, onko tämän vuoden pakkaus mieleinen? :)
 |
| Kuva lainattu Kela-Kertun Facebook-sivulta. |
Anni ja Pieni (rv 17+3)
perjantai 3. maaliskuuta 2017
Rv 17:n olotilat
Tänään mennään raskausviikon 17 viimeistä päivää. Huomenna vaihtuu rv 18, hurjaa! Rakenneultraan on aikaa vielä neljä viikkoa. Eilen neuvolassa kuultiin sydänäänet, joskaan ei ihan täydellisesti, vauvan ollessa aika alhaalla ja istukan ollessa ilmeisesti edessä. Jo np-ultrassa kätilö totesi, että sydänäänien kuuntelu voi olla neuvolassa hankalaa. Silti kaikki on hyvin ja äänet saatiin aina hetkeksi kuulumaan. Sitten vauva tekikin taas kuperkeikkaa ja hyvä kuuntelukohta hävisi.
Olotila on orastavaa flunssaa lukuunottamatta hieman parempi ja pirteämpi kuin alkuraskaudessa. Yhä en silti ole keskiraskauden energianpuuskahehkussa. Jatkuvat päänsäryt ja satunnaiset muut krempat pitävät huolen siitä, ettei vieläkään tule lähdettyä liiemmin urheilemaan. Raskausjoogan kuitenkin aloitin! Onneksi päänsäryt ovat hieman vähentyneet, kun olen lisännyt hieronta-aikoja. Erityisesti pää ja kallo tuntuvat olevan aivan jumissa, ja niitä onkin saatu pikkuhiljaa vähän avattua. Teen aika paljon toimistotyötä, mutta myös liikun paljon työn mukana. Aina kuitenkin kahdeksan tunnin toimistopäivien jälkeen pää kipuilee yleensä huomattavasti helpommin. Vaikka työergonomian tulisi olla kunnossa.
Yökkäilen yhä hajuille ja myös yököttäville ajatuksille(!). Oksentaa ei ole enää tarvinnut kuin ihan satunnaisesti ja vähän. Ällötykset ei ole kuitenkaan juurikaan muuttunut. Eniten kaipaan sitä, että salaattiällötykseni poistuisi. Olen tottunut syömään aika paljon salaattia ja pyrin syömään sitä aina lounaan ja päivällisen yhteydessä vähintään puoli lautasellista. Paitsi nyt. Ei uppoa ei sitten millään! Varsinkaan mitkään tummanvihreät (kaikista terveellisimmät) vihannekset. Jos ostan valmissalaatin, pystyn sen yleensä syömään. Mutta en puolta lautasellista muun ruoan kanssa. Roskaruoka ja jopa eines (jota normaalisti koetan hyvin pitkälle välttää) maistuisi erityisen hyvin.
Kunnon potkuja odotan jo kovasti! Tähän mennessä olen kyllä tuntenut ilmakuplia ja perhosen siipien havinaa. Välillä nukkumaan mennessä tuntuu myös, että vatsassa olisi bileet käynnissä, vaikkei liikkeitä periaatteessa vielä oikein hyvin tunnukaan. Mutta tunne on silti jännä. 😎
Ja hei, ensi tiistaina julkaistaan vihdoin uusi äitiyspakkaus!! Arvaatteko kuinka oon odottanut tätä hetkeä. Monta kertaa olen surullisen uteliaasti katsonut kun uusi pakkaus julkistetaan ja sitten katsonut tyhjää raskaustestiä toisen perään. Tänä vuonna fiilis on niin kovin erilainen - ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen! ❤️
Anni ja Pieni (rv 16+6)
Olotila on orastavaa flunssaa lukuunottamatta hieman parempi ja pirteämpi kuin alkuraskaudessa. Yhä en silti ole keskiraskauden energianpuuskahehkussa. Jatkuvat päänsäryt ja satunnaiset muut krempat pitävät huolen siitä, ettei vieläkään tule lähdettyä liiemmin urheilemaan. Raskausjoogan kuitenkin aloitin! Onneksi päänsäryt ovat hieman vähentyneet, kun olen lisännyt hieronta-aikoja. Erityisesti pää ja kallo tuntuvat olevan aivan jumissa, ja niitä onkin saatu pikkuhiljaa vähän avattua. Teen aika paljon toimistotyötä, mutta myös liikun paljon työn mukana. Aina kuitenkin kahdeksan tunnin toimistopäivien jälkeen pää kipuilee yleensä huomattavasti helpommin. Vaikka työergonomian tulisi olla kunnossa.
Yökkäilen yhä hajuille ja myös yököttäville ajatuksille(!). Oksentaa ei ole enää tarvinnut kuin ihan satunnaisesti ja vähän. Ällötykset ei ole kuitenkaan juurikaan muuttunut. Eniten kaipaan sitä, että salaattiällötykseni poistuisi. Olen tottunut syömään aika paljon salaattia ja pyrin syömään sitä aina lounaan ja päivällisen yhteydessä vähintään puoli lautasellista. Paitsi nyt. Ei uppoa ei sitten millään! Varsinkaan mitkään tummanvihreät (kaikista terveellisimmät) vihannekset. Jos ostan valmissalaatin, pystyn sen yleensä syömään. Mutta en puolta lautasellista muun ruoan kanssa. Roskaruoka ja jopa eines (jota normaalisti koetan hyvin pitkälle välttää) maistuisi erityisen hyvin.
Kunnon potkuja odotan jo kovasti! Tähän mennessä olen kyllä tuntenut ilmakuplia ja perhosen siipien havinaa. Välillä nukkumaan mennessä tuntuu myös, että vatsassa olisi bileet käynnissä, vaikkei liikkeitä periaatteessa vielä oikein hyvin tunnukaan. Mutta tunne on silti jännä. 😎
Ja hei, ensi tiistaina julkaistaan vihdoin uusi äitiyspakkaus!! Arvaatteko kuinka oon odottanut tätä hetkeä. Monta kertaa olen surullisen uteliaasti katsonut kun uusi pakkaus julkistetaan ja sitten katsonut tyhjää raskaustestiä toisen perään. Tänä vuonna fiilis on niin kovin erilainen - ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen! ❤️
Anni ja Pieni (rv 16+6)
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Ryminällä kaapista ulos ja matkapohdintaa
Aikaa on taas vierähtänyt viime postauksesta. Mieli on tehnyt kirjoittaa, mutta väsymys on yhä aika jäätävää. Ehkä pientä parannusta on viimeisen viikon aikana tapahtunut - muutamana iltana olen jaksanut valvoa jopa yhteentoista illalla. Tai ainakin siihen kymmeneen. Aika monta viikkoa oon kammennut petiin jo ysin maissa. Huomaa kyllä, että voimat ei ole entisellään. Eilen kun työpäivän jälkeen tein vielä toisen työkeikan, ihan rennoissa meiningeissä, tänään on kyllä olo ollut taas aikamoisen jyrän alle jäänyt. En silti halua valittaa - on ihanaa olla raskaana.
Raskauskaapistakin ollaan tultu ulos aika rytinällä. Ystäville on pikkuhiljaa koeteltu soitella tai laittaa viestiä, niitä joita ei olla kasvokkain pystytty näkemään. Töissäkin viesti lähti liikkeelle salamaniskun lailla, ehkä jopa nopeampaa kuin olisin toivonut, mutta tämä oli hyvin odotettavissa. Toki jännittää pienesti se, että mikä rumba syntyisikään, jos kaikki ei meniskään hyvin. Ainahan kun voi tapahtua vaikka mitä. Mutta jos pahin tapahtuisi, olisi se ison rumban paikka joka tapauksessa. Enkä aio käyttää enää aikaa turhaan murehtimiseen. Murehdin alkuraskaudessa tarpeeksi. Elämässä voi aina sattua mitä vaan, koska vaan, mutta minä nautin täysin rinnoin siitä, että olen vihdoin raskaana. Ja meille odotetaan loppukesän vauvaa. ❤
Ollaan myös paljon mietitty, että lähteäkö vai eikö lähteä johonkin ulkomaanreissuun vielä keväällä ennen viimeistä kolmannesta. Toisaalta matkaraha olisi kiva säästää vauvahankintoihin tai tulevan varalle. Toisaalta olisi ihanaa rentoutua vielä kahdestaan, kun siihen on mahdollisuus. Paljon myös mietityttää kaikki riskit matkoilla, etenkin ruokailujen
suhteen. Jo täällä Suomessa jännittää usein ravintolassa, että onkohan tää ruoka varmasti kypsää ja pastöroitua jnejne. Mietin, että meneeköhäm matka ihan reisille, jos ei uskallakaan syödä mitään? Onko teille arvon kanssakulkijat näkemyksiä ja kokemuksia raskaana matkustamiseen liittyen? Onko hyviä tai huonoja matkakokenuksia ison vatsan kanssa? Mitkä maat on turvallisia ja mihin ei missään nimessä? Täällä vielä pohdinnat jatkuu matkan suhteen. Aikataulusyiden vuoksi menisi kuitenkin hyvin keskiraskauden loppusuoralle kun pääsisimme reissaamaan.
Hei huippua jälkiystävänpäivää kaikille tutuille ja tuntemattomille blogituttaville!
Anni + Pieni 14+4
P.S. Mikä on virallinenvirallinen toisen kolmanneksen alkamisajankohta? Kuvittelin aina ennen, että rv 13 on jo toista kolmannesta, mutta pienten googlettelujen ja raskaussovellukseni kautta olen lähes vakuuttunut, että toinen kolmannes alkaakin raskausviikolla 15, eli olisin ekaa viikkoa toisella kolmanneksella. Onko tämä virallisin tieto? :)
Raskauskaapistakin ollaan tultu ulos aika rytinällä. Ystäville on pikkuhiljaa koeteltu soitella tai laittaa viestiä, niitä joita ei olla kasvokkain pystytty näkemään. Töissäkin viesti lähti liikkeelle salamaniskun lailla, ehkä jopa nopeampaa kuin olisin toivonut, mutta tämä oli hyvin odotettavissa. Toki jännittää pienesti se, että mikä rumba syntyisikään, jos kaikki ei meniskään hyvin. Ainahan kun voi tapahtua vaikka mitä. Mutta jos pahin tapahtuisi, olisi se ison rumban paikka joka tapauksessa. Enkä aio käyttää enää aikaa turhaan murehtimiseen. Murehdin alkuraskaudessa tarpeeksi. Elämässä voi aina sattua mitä vaan, koska vaan, mutta minä nautin täysin rinnoin siitä, että olen vihdoin raskaana. Ja meille odotetaan loppukesän vauvaa. ❤
Ollaan myös paljon mietitty, että lähteäkö vai eikö lähteä johonkin ulkomaanreissuun vielä keväällä ennen viimeistä kolmannesta. Toisaalta matkaraha olisi kiva säästää vauvahankintoihin tai tulevan varalle. Toisaalta olisi ihanaa rentoutua vielä kahdestaan, kun siihen on mahdollisuus. Paljon myös mietityttää kaikki riskit matkoilla, etenkin ruokailujen
suhteen. Jo täällä Suomessa jännittää usein ravintolassa, että onkohan tää ruoka varmasti kypsää ja pastöroitua jnejne. Mietin, että meneeköhäm matka ihan reisille, jos ei uskallakaan syödä mitään? Onko teille arvon kanssakulkijat näkemyksiä ja kokemuksia raskaana matkustamiseen liittyen? Onko hyviä tai huonoja matkakokenuksia ison vatsan kanssa? Mitkä maat on turvallisia ja mihin ei missään nimessä? Täällä vielä pohdinnat jatkuu matkan suhteen. Aikataulusyiden vuoksi menisi kuitenkin hyvin keskiraskauden loppusuoralle kun pääsisimme reissaamaan.
Hei huippua jälkiystävänpäivää kaikille tutuille ja tuntemattomille blogituttaville!
Anni + Pieni 14+4
P.S. Mikä on virallinenvirallinen toisen kolmanneksen alkamisajankohta? Kuvittelin aina ennen, että rv 13 on jo toista kolmannesta, mutta pienten googlettelujen ja raskaussovellukseni kautta olen lähes vakuuttunut, että toinen kolmannes alkaakin raskausviikolla 15, eli olisin ekaa viikkoa toisella kolmanneksella. Onko tämä virallisin tieto? :)
maanantai 30. tammikuuta 2017
Onni on tässä ja nyt
Tänään koitti kovasti jännittämämme np-ultra. Aika oli iltapäivällä, ja vähän myöhässä, joten hieman piti antaa perhosten lennellä mahassa. Kätilön kutsuessa meidät sisään, aika nopeasti päästiin onneksi asiaan. Ultraus tehtiin vatsan päältä ja hyvinkin pian esiin tuli hyvin liikkuva ja vilkas kaveri. Hän meille vilkutteli ja muutenkin tuntui hällä olevan iltapäiväjumppa meneillään. Kun pieni oli meille hetken aikaa keikistellyt ja vilkutellut, koetti hän alkaa iltapäiväunille. Tämä tapahtui juuri silloin, kun kätilö yritti kovasti saada niskaturvotusmittaa otettua. Jonkinmoinen tovi pitikin odotella ja koettaa pientä uudelleen herätellä, jotta saatiin tarvittavat mittaukset tehtyä. Riskilukema oli normaali.
Voi onnellisuus!
Nyt uskaltaa pikkuhiljaa alkaa kertoa raskaudesta ihmisille.
Muutama läheinen on jo tiennyt, valtaosa kuulee pikkuhiljaa lähitulevaisuudessa.
Ensimmäinen "virallinen" vauvanvaatekin tuli ostettua ultran jälkeen. Yritysaikana olemme toki ostaneet muutaman vaatteen, mutta oikeasti ihan vain muutaman, sellaisia erityisiä, joita ei ole malttanut jättää ulkomaan matkoilla kauppaan. Ostin myös kahdet äitiyshousut. Tuntui jotenkin niin hyvältä kävellä suoraan äitiys- ja vauvaosastolle, "luvan kanssa". Toisin kuin ne salaiset vilkuilut sinne niin monta kertaa aiemmin.
Just nyt on tosi hyvä. Onni on tässä ja nyt.
Anni ja Pieni (rv 12+2)
Voi onnellisuus!
Nyt uskaltaa pikkuhiljaa alkaa kertoa raskaudesta ihmisille.
Muutama läheinen on jo tiennyt, valtaosa kuulee pikkuhiljaa lähitulevaisuudessa.
Ensimmäinen "virallinen" vauvanvaatekin tuli ostettua ultran jälkeen. Yritysaikana olemme toki ostaneet muutaman vaatteen, mutta oikeasti ihan vain muutaman, sellaisia erityisiä, joita ei ole malttanut jättää ulkomaan matkoilla kauppaan. Ostin myös kahdet äitiyshousut. Tuntui jotenkin niin hyvältä kävellä suoraan äitiys- ja vauvaosastolle, "luvan kanssa". Toisin kuin ne salaiset vilkuilut sinne niin monta kertaa aiemmin.
Just nyt on tosi hyvä. Onni on tässä ja nyt.
Anni ja Pieni (rv 12+2)
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Alkuraskaus ja oireet
Täällä elellään raskausviikkoa 11. Vielä vajaa kaksi viikkoa ja päästään np-ultraan. Jännittää aikalailla. Voi olisipa kaikki kunnossa!
Oireita on ollut, joskin ne on osittain aaltoillut ja osittain vaihdelleet näiden ensimmäisten raskauviikkojen aikana. On ollut väsymystä, pahoinvointia, rintojen arkuutta, palelemista. Nyt viime aikoina kuvaan on astunut, välillä tosi kovakin, päänsärky.
Ennen plussaa oli tavallaan muutamia oireita, joista ajattelin raskautumisen olleen mahdollista. Mitään en tosin tiennyt varmaksi. Muutama päivä ennen oletettujen kuukautisten alkua rinnat tuntuivat jännästi aroilta. Palelin myös entistä herkemmin. Kiinnittymisen aikoihin, noin viikko inseminaation jälkeen (kyllä, onnistuimme onnistumaan koti-inseminaatiolla pitkän odotuksen jälkeen!) huomasin myös aamutukkoisuutta, samoin kuin hengästymistä herkemmin. Oikeastaan varma olin kuitenkin vasta kuukautisten oletettuna alkamispäivänä, kun menkkamaisen jomottelun lisäksi rinnat olivat yhä arat. Mulla rintojen arkuus poistuu aina vähintään päivää ennen menkkoja, välillä arkuutta ei tule ollenkaan. Testin tein saman päivän illalla. Ja plussahan sieltä pärähti, lähes kolmen vuoden odotuksen ja yhden kemiallisen raskauden jälkeen!
Viides raskausviikko meni testejä kuluttaessa ja jännittäessä, ettei kyse ole tällä kertaa kemiallisesta raskaudesta. Viiva tummeni onneksi oppikirjamaisesti ja kuudennen viikon alussa digitestiin pärähti raskaana 3+. Viidennen viikon oireita oli lähinnä rintojen arkuus ja jatkuva paleleminen. Kunnon väsymys iski aikalailla kuudennen raskausviikon alussa, jolloin myös rintojen arkuus ja palelukohtaukset jatkuivat. Kuvioihin astui myös pahoinvointi/yleinen ällötys. Olen aina ollut suhteellisen haju- ja makuherkkä, mutta nyt olen tosiaan saanut yökkiä olan takaa. Oksentaakin on pitänyt jokusen kerran, usein se on seurausta aamun vitaminiinotosta (vitamiini meinaa juuttua kurkkuun, josta seuraa äkillinen huono olo ja tarve kurkata pönttöön). Myös tietyt ruoat ovat lakanneet jo alkuvaiheessa uppoamasta. Erityisiä himoja ei kuitenkaan ole ollut - appelsiinimehua lukuun ottamatta. Mielellään vieläpä sellaista aitoa ja oikeaa, kunnon hedelmälihan kera. Jouluna en saanut (varmaan ekaa kertaa elämässäni) yhtään lisäkiloa. Suklaata teki aika vähän mieli ja muitakin jouluruokia ja -herkkuja tuli syötyä kohtuudella.
Seiskaviikolla näimme pienen varhaisultrassa, mikä oli niin hieno hetki niin pitkän odotuksen jälkeen! Sydän löi vahvasti ja pieni vastasi viikkojaan. Kasi-ysiviikoilla oireet aaltoilivat vielä ehkä aiempaa enemmän, ja pelkona olikin jokainen lähes oireeton hetki, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Myös lievää menkkamaista jomoa on ollut, erityisesti viikolla jolloin raskaussovellus kertoikin kohdun juuri kasvavan. Kesto-oireina on kuitenkin koko ajan ollut rintojen arkuus (vaikka päivässä on usein arattomiakin hetkiä) sekä tosi kova uupumus. Myös ällöoloa on ollut suurimpana osana päivistä. Oirelistasta puuttuu lisäksi jatkuva pissahätä ja valtava janontunne. Nämä molemmat oireet ilmaantuvat ennen kaikkea öisin.
Nyt viikolla 11 jouduin ensimmäistä kertaa olemaan 1,5 päivää töistä pois kaamean pääsäryn vuoksi. Tänään, rv 10+4, jouduin, myöskin ekaa kertaa, halailemaan pönttöä kahdesti: ensin aamuisten vitamiinien jälkeen ihan kunnolla ja vielä myöhemmin työpaikan vessassa (vesihana päällä, mahdollisimman hiljaisesti) ihan toden teolla silloinkin. Saa nähdä kuinka tästä eteenpäin..
Täytyy todeta, että hehkeimmilläni en ole tuntenut tämän alkuraskauden ajan olevani. Erityisesti väsymyksen vuoksi, haluaisin nukkua koko ajan. Mutta nauttinut olen ja ollut kiitollinen. Joka hetkestä. Vielä kun saisimme vajaan kahden viikon päästä hyviä ultrauutisia niin juuri nyt en voisi enempää toivoa.
Hyvää ja onnentäyteistä vuotta 2017 kaikille toivoen,
Anni + Pieni (10+4)
Oireita on ollut, joskin ne on osittain aaltoillut ja osittain vaihdelleet näiden ensimmäisten raskauviikkojen aikana. On ollut väsymystä, pahoinvointia, rintojen arkuutta, palelemista. Nyt viime aikoina kuvaan on astunut, välillä tosi kovakin, päänsärky.
Ennen plussaa oli tavallaan muutamia oireita, joista ajattelin raskautumisen olleen mahdollista. Mitään en tosin tiennyt varmaksi. Muutama päivä ennen oletettujen kuukautisten alkua rinnat tuntuivat jännästi aroilta. Palelin myös entistä herkemmin. Kiinnittymisen aikoihin, noin viikko inseminaation jälkeen (kyllä, onnistuimme onnistumaan koti-inseminaatiolla pitkän odotuksen jälkeen!) huomasin myös aamutukkoisuutta, samoin kuin hengästymistä herkemmin. Oikeastaan varma olin kuitenkin vasta kuukautisten oletettuna alkamispäivänä, kun menkkamaisen jomottelun lisäksi rinnat olivat yhä arat. Mulla rintojen arkuus poistuu aina vähintään päivää ennen menkkoja, välillä arkuutta ei tule ollenkaan. Testin tein saman päivän illalla. Ja plussahan sieltä pärähti, lähes kolmen vuoden odotuksen ja yhden kemiallisen raskauden jälkeen!
Viides raskausviikko meni testejä kuluttaessa ja jännittäessä, ettei kyse ole tällä kertaa kemiallisesta raskaudesta. Viiva tummeni onneksi oppikirjamaisesti ja kuudennen viikon alussa digitestiin pärähti raskaana 3+. Viidennen viikon oireita oli lähinnä rintojen arkuus ja jatkuva paleleminen. Kunnon väsymys iski aikalailla kuudennen raskausviikon alussa, jolloin myös rintojen arkuus ja palelukohtaukset jatkuivat. Kuvioihin astui myös pahoinvointi/yleinen ällötys. Olen aina ollut suhteellisen haju- ja makuherkkä, mutta nyt olen tosiaan saanut yökkiä olan takaa. Oksentaakin on pitänyt jokusen kerran, usein se on seurausta aamun vitaminiinotosta (vitamiini meinaa juuttua kurkkuun, josta seuraa äkillinen huono olo ja tarve kurkata pönttöön). Myös tietyt ruoat ovat lakanneet jo alkuvaiheessa uppoamasta. Erityisiä himoja ei kuitenkaan ole ollut - appelsiinimehua lukuun ottamatta. Mielellään vieläpä sellaista aitoa ja oikeaa, kunnon hedelmälihan kera. Jouluna en saanut (varmaan ekaa kertaa elämässäni) yhtään lisäkiloa. Suklaata teki aika vähän mieli ja muitakin jouluruokia ja -herkkuja tuli syötyä kohtuudella.
Seiskaviikolla näimme pienen varhaisultrassa, mikä oli niin hieno hetki niin pitkän odotuksen jälkeen! Sydän löi vahvasti ja pieni vastasi viikkojaan. Kasi-ysiviikoilla oireet aaltoilivat vielä ehkä aiempaa enemmän, ja pelkona olikin jokainen lähes oireeton hetki, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Myös lievää menkkamaista jomoa on ollut, erityisesti viikolla jolloin raskaussovellus kertoikin kohdun juuri kasvavan. Kesto-oireina on kuitenkin koko ajan ollut rintojen arkuus (vaikka päivässä on usein arattomiakin hetkiä) sekä tosi kova uupumus. Myös ällöoloa on ollut suurimpana osana päivistä. Oirelistasta puuttuu lisäksi jatkuva pissahätä ja valtava janontunne. Nämä molemmat oireet ilmaantuvat ennen kaikkea öisin.
Nyt viikolla 11 jouduin ensimmäistä kertaa olemaan 1,5 päivää töistä pois kaamean pääsäryn vuoksi. Tänään, rv 10+4, jouduin, myöskin ekaa kertaa, halailemaan pönttöä kahdesti: ensin aamuisten vitamiinien jälkeen ihan kunnolla ja vielä myöhemmin työpaikan vessassa (vesihana päällä, mahdollisimman hiljaisesti) ihan toden teolla silloinkin. Saa nähdä kuinka tästä eteenpäin..
Täytyy todeta, että hehkeimmilläni en ole tuntenut tämän alkuraskauden ajan olevani. Erityisesti väsymyksen vuoksi, haluaisin nukkua koko ajan. Mutta nauttinut olen ja ollut kiitollinen. Joka hetkestä. Vielä kun saisimme vajaan kahden viikon päästä hyviä ultrauutisia niin juuri nyt en voisi enempää toivoa.
Hyvää ja onnentäyteistä vuotta 2017 kaikille toivoen,
Anni + Pieni (10+4)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)