perjantai 31. maaliskuuta 2017

Yllätyksiä rakastava veitikka!

Hei kaikki! Perjantaissa mennään ja viikonloppu on aivan nurkan takana, ihanaa.

Tänään meillä oli myös paaaaljon odotettu rakenneultra, onneksi heti aamusta klo 8. Yö tuli nukuttua hieman levottomasti, vaikka mielestäni en stressannutkaan aivan hirmuisesti. Suhteellisen ajoissa päästiin tutkimushuoneeseen sisään ja lyhyen olotilakyselyn jälkeen tositoimiin. Vauva ja vilkas syke löytyivät nopeasti. Mainitsin heti alkuun, että rakenteet ovat pääasia, mutta mielellämme kuulisimme myös sukupuolen mikäli kaveri sen meille näyttää. Ja mielellään ottaisimme kotiin kivan kuvakollaasin pienokaisesta.

Kätilö ultrasi huolella kaikki rakenteet - ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin! Huh mikä ihana uutinen.
Tämä oli tietenkin ultran ehdoton pääasia. Sitten koetettiin kurkkia pienen jalkoväliin -  ei onnistunut. Hän istui jalkojensa päällä pitäen haarat visusti kiinni, ei mitään toivoa minkäänlaisen sukupuoliarvion saamisesta, vaikka muutamaan otteeseen kokeiltiin. Hän haluaa siis selkeästi yllättää meidät loppukesästä! Itsehän olen palanut halusta tietää sukupuoli jo useita viikkoja; olen itsekin yllättynyt kuinka paljon olen halunnut asian etukäteen tietää. No toisaalta, olen kyllä aika kärsimätön "kaikkimulleheti" -luonne. Mutta koska jouduimme odottamaan kolme vuotta jo plussaa testiin, kai mä jaksan vielä nelisen kuukautta odotella myös vauvan sukupuolta. Jollemme sitten päädy yksityiselle ultavierailulle tässä jossain vaiheessa ennen laskettua aikaa.

Vaimoni oli kyllä aika iloinen siitä, ettei sukupuolta saatu selville. Hän oli meistä kahdesta se, joka myös pohti ihan raskauden alussa, josko antaisimme vauvan yllättää meidät synnytyssalissa. Myös hän olisi kuitenkin ollut valmis kuulemaan sukupuolen - mutta on myös tyytyväinen näin. Ja erityisen tyytyväinen hän on, koska minä joudun kaikkimulleheti-tyyppinä hyväksymään tämän ja malttamaan mieleni asian suhteen. :)

Ja mitä kuvakollaasiin tulee?

Ei saatu juurikaan hyviä kuvia. Veitikka oli jälleen hyvin hyvin eläväinen eikä piitannut lainkaan siitä, että häntä koetettiin ikuistaa filmille. Meidän äitiyspolille on kuitenkin käsittääkseni aika hiljattain hankittu 4D, joten yksi vähän selkeämpi kasvokuva saatiin mukaan (kuvia kaikkiaan niukat kolme), tosin siinäkin on pienen kädet hieman naaman edessä ja ihan täysin selkeä ei ole sekään.

Mutta kaikki on vallan mainiosti, koska pikkuinen kasvaa ja voi hyvin! Hän on jo 377 grammaa painava pikku veitikka! Potkiikin jo aika kovasti, vaikka istukkani on edessä potkuja vähän vaimentamassa. Maanantaina sain ihan kunnon isot mojot työreissullani hotellihuoneessa maatessani. Huomenna käynnistyy raskausviikko 22, hurjaa miten aika menee.

Nyt viikonlopun viettoon! Mitä suunnitelmia teillä hyvät lukijat on parille seuraavalle päivälle?



Anni ja Pieni (rv 20+6)

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Lääkärineuvola ja nopea vilaus ultralla!


Tänään meillä oli ensimmäinen lääkärineuvola. Niin kuin aiemmin kerroinkin, viime viikon neuvolakäynnillä meidän beben sydänäänet oli hieman vaikeamman mutkan takana ja niitä piti aikalailla etsiä - lopulta ne kuultiinkiin aina hetki kerrallaan kunnes vauva käännähti taas uudelle kärrynpyörälle. Tänään ei ollut kauheasti sen helpompaa. Täytyy sanoa että tuskanhiki oli lähellä, kun lääkäri seilasi dopplerilla vatsanseutua ja juuri mitään ääniä ei kuulunut! Lääkäri oli myös jokseenkin hätäinen ja sanoikin aika pian etsimisen jälkeen, että tarkistetaan ultralla. Tämä oli positiivinen yllätys (kaikesta pelosta huolimatta kun ääniä ei saatu kuuluviin), koska meidän paikkakunnalla ei yleensä ultrata muuta kuin np- ja rakenneultrassa. Normaalilla neuvolakäynneillä tai lääkärineuvolakäynneillä ei ultrailla, ellei erityistä syytä siihen ole. 

Mikä ihana helpotus kun liikehtiä vauva ja syke saatiin näkyville!
Ultraus oli äärimmäisen lyhyt, tarkistettiin vain että kaikki on kunnossa. Mutta ihanaa oli nähdä pieni pitkästä aikaa! Vaimon kanssa hämmästeltiinkin, kuinka paljon hän olikaan kasvanut viime ultrakerrasta, hyvä jos ruudulle mahtui!  ;) Vielä 2,5 viikkoa rakenneultraan, jaksaa jaksaa! Mutta helpottunut, onnellinen olen tästä hyvin pikaisestakin katsauksesta vauvaan ja vauvan yksiöön. Jatkahan kasvamista ja kehittymistä rakas pieni! <3



Pieni katselmus vauvavatsaan rv 18+2.

Anni ja Pieni (rv 18+3)

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Finally it's THE ÄITIYSPAKKAUSday!

Uusi äitiyspakkaus on julkaistu ja se on NIIN hieno! Tykkään ihan tosi kovasti. Ehdoton suosikkini on sateenkaaribody ja -potkari. Myös kelta- ja vihreäraitabodyt on ihanat, samoin kuin haalari ja makuupussi. Tykkään kyllä koko setistä ja olen iloinen, että hyvin suurella todennäköisyydellä tulemme tämän vuoden 2017 äitiyspakkauksen saamaan! <3

Mitä mieltä te muut olette, onko tämän vuoden pakkaus mieleinen? :)



Kuva lainattu Kela-Kertun Facebook-sivulta.
                                            

Anni ja Pieni (rv 17+3)

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Rv 17:n olotilat

Tänään mennään raskausviikon 17 viimeistä päivää. Huomenna vaihtuu rv 18, hurjaa! Rakenneultraan on aikaa vielä neljä viikkoa. Eilen neuvolassa kuultiin sydänäänet, joskaan ei ihan täydellisesti, vauvan ollessa aika alhaalla ja istukan ollessa ilmeisesti edessä. Jo np-ultrassa kätilö totesi, että sydänäänien kuuntelu voi olla neuvolassa hankalaa. Silti kaikki on hyvin ja äänet saatiin aina hetkeksi kuulumaan. Sitten vauva tekikin taas kuperkeikkaa ja hyvä kuuntelukohta hävisi.

Olotila on orastavaa flunssaa lukuunottamatta hieman parempi ja pirteämpi kuin alkuraskaudessa. Yhä en silti ole keskiraskauden energianpuuskahehkussa. Jatkuvat päänsäryt ja satunnaiset muut krempat pitävät huolen siitä, ettei vieläkään tule lähdettyä liiemmin urheilemaan. Raskausjoogan kuitenkin aloitin! Onneksi päänsäryt ovat hieman vähentyneet, kun olen lisännyt hieronta-aikoja. Erityisesti pää ja kallo tuntuvat olevan aivan jumissa, ja niitä onkin saatu pikkuhiljaa vähän avattua. Teen aika paljon toimistotyötä, mutta myös liikun paljon työn mukana. Aina kuitenkin kahdeksan tunnin toimistopäivien jälkeen pää kipuilee yleensä huomattavasti helpommin. Vaikka työergonomian tulisi olla kunnossa.

Yökkäilen yhä hajuille ja myös yököttäville ajatuksille(!). Oksentaa ei ole enää tarvinnut kuin ihan satunnaisesti ja vähän. Ällötykset ei ole kuitenkaan juurikaan muuttunut. Eniten kaipaan sitä, että salaattiällötykseni poistuisi. Olen tottunut syömään aika paljon salaattia ja pyrin syömään sitä aina lounaan ja päivällisen yhteydessä vähintään puoli lautasellista. Paitsi nyt. Ei uppoa ei sitten millään! Varsinkaan mitkään tummanvihreät (kaikista terveellisimmät) vihannekset. Jos ostan valmissalaatin, pystyn sen yleensä syömään. Mutta en puolta lautasellista muun ruoan kanssa. Roskaruoka ja jopa eines (jota normaalisti koetan hyvin pitkälle välttää) maistuisi erityisen hyvin.

Kunnon potkuja odotan jo kovasti! Tähän mennessä olen kyllä tuntenut ilmakuplia ja perhosen siipien havinaa. Välillä nukkumaan mennessä tuntuu myös, että vatsassa olisi bileet käynnissä, vaikkei liikkeitä periaatteessa vielä oikein hyvin tunnukaan. Mutta tunne on silti jännä. 😎

Ja hei, ensi tiistaina julkaistaan vihdoin uusi äitiyspakkaus!! Arvaatteko kuinka oon odottanut tätä hetkeä. Monta kertaa olen surullisen uteliaasti katsonut kun uusi pakkaus julkistetaan ja sitten katsonut tyhjää raskaustestiä toisen perään. Tänä vuonna fiilis on niin kovin erilainen - ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen! ❤️


Anni ja Pieni (rv 16+6)